Raskan agility ei edistynyt lainkaan ennen kesäleiriä, eli emme treenanneet kertaakaan. Renakaan ei ole treenannut, mutta sehän ei kilpailemista estä . Agirotu pidettiin Lappeenrannassa 10.7. ja kyllähän sinne tietysti piti mennä ja kun joukkueeseen kerran tarvittiin koiraa, niin lupasin Renan mukaan. Tukalan helteisessä Kisapuistossa (lämpö taas kerran 30 asteen hujakoilla) starttasimme sitten "Karvakuonottarien" ensimmäisenä viestinviejänä. Ja ihan hyvin starttasimmekin, tuloksena joukkueen ainut virheetön ratasuoritus! Muut joukkuelaiset olivat Matti & Venni, Erika & Riemu sekä Katsu & Hippa. Airisagilityssä on taas menossa sukupolven vaihdos, mutta uusi sukupolvi ei ole ihan vielä kisavalmista tai -ikäistä.

Rena keinulla (kuva: Kirsi S)

Raska pääsi jatkamaan agilityharrastustaan kesäleirillä Hartolassa 23. - 28.7. Sunnuntaina ja maanantaina agilityä oli kouluttamassa Sanna ...(?) Ehdimme harjoitella muutaman esteen radanpätkillä (hypyt ja putki) ennakoivaa valssia. Estetreeniä teimme puomilla ja aalla, pituuden ja renkaan harjoittelun yhdistimme irtoamisharjoitukseen.  Lisäksi irtoamisharjoitusta tehtiin pitkällä suoralla (hypyt ja putki). Takaakiertokin oli maanantaina ohjelmassa sekä hyppy-ympyrä. Raska sai hyvää tehokasta treeniä, kun palasteltiin harjoitukse tarpeeksi lyhyisiin pätkiin. Eikä ollut yhtään hassumpi! Nipistämäänkin pääsi vain kerran...

Lipsuin periaatteistani sen verran, että Renakin treenasi sunnuntaina yhden mölliradan matalilla esteillä. Me kun nykyisin vain kisaamme, emme harjoittele . Ilman sen kummempaa harjoitteluakin selvisimme tiistain kilpailuradasta virheettä ja saimme Pablon maljan kotiin jo kolmantena vuonna peräkkäin. Tämän vuoden kilpailut taisivatkin Renan oaslta olla sitten siinä...

Möllirata oli oikeasti möllimölleille, koska kisaamassa olivat myös juniorisarjalaiset Raska, Rymy ja Riimi. Seniorimölli Aarne voitti, Wolke oli toinen ja Raska kolmas. Raskakin on siis korkannut agilitykisat, vieläpä palkintopallisijoituksella . Juoksun jälkeen voisi varmaan miettiä treenaamisen jatkamista.

Takaakiertoharjoitus

Viimeistään palkatessa tuli hiki

Olemme kevään mittaan kyllä treenailleet tokoa, vaikka kirjoittamisen inspiraatio on antanutkin turhaan odotuttaa itseään. Pääsiäisviikko meni ilman ainuttakaan treeniä, mutta muutoin olemme treenanneet keskimäärin kaksi kertaa viikossa. Nyt ovat alkaneet ATD:n kimppa- ja ohjatut tokot. Tällä viikolla olemme kuitenkin "tauolla", koska treeniajat on varattu SM-joukkueelle.

Kirjoittaminen alkoi kai puuduttaa, kun tuntui, että toistan itseäni eikä homma etene. Treenaaminenkin alkoi hetkellisesti puuduttamaan, kun tuntui, että edistyminen Renan kanssa on pysähtynyt ja kohtaamme koko ajan vain uusia ongelmia. Ryytymiseltä pelasti kuitenkin se oivallus, että Raska puolestaan oli edistynyt huimasti. Kun Raskalle syttyi oivallus siitä, mitä paikallaolo tarkoittaa, tuntui, kuin olisimme edistyneet valovuoden. Renakin jaksaa väläytellä aina välillä ja ainoa este edistymiselle olen lopulta minä, joka en jaksa tehdä perustreeniä kotona, vaan treenaminen todellakin jää niihin pariin kertaan viikossa.

Renan kisakunnosta puuttuvat edelleenkin ruutu, tunnari ja luoksetulon stopit täydellä matkalla. Kaikki vaativat vain harjoittelua. Ruudun kanssa aloin olla jo epätoivoinen, kunnes viimein ymmärsin, että Rena tarvitsee yksiselitteisen kuvan siitä, mitä siltä odotetaan. Niinpä paikan osoittaminen targetilla ja seisomaan pysäytäminen tuntuvat ratkaisseen ison osan ongelmasta. Tunnariin pitäisi saada onnistuneita toistoja ja sitä myötä Renalle itseluottamusta. Stoppeja pitäisi treenata pidentämällä matkoja pikkuhiljaa. Eli enää ei puutu kuin että joku treenaisi

Raska-Rascal muuttuu aivan toiseksi koiraksi halliin päästessään. Viimeeksi, kun menimme yksilöohjaukseen, Pipsa kysyi, että olinko vaihtanut koiraa... Seuraaminen ja perusasentoon siirtyminen ei onnistu vielä ilman apuja, mutta pyllynsiirto osataan jo! Liikkeestä pysähtymiset menee teknisesti hyvin autettuna, eli hyvällä alulla ollaan. Kaukojen tekniikka olemme myös harjoitelleet, ja seiso-istu on Raskallekin vaikea. Noutokapula pysyy suussa liikkeesä, mutta istuminen ja kapulan piteleminen saman aikaisesti on vielä jotain todella ihmeellistä Raskan mielestä. Ruutuun Raska irtoaa vauhdikkaasti lelupalkalle. Luoksetulo on yhtä vauhdikas, mutta eteenistuminen vielä työn alla, tietysti. Ja ne paikallaolot - maaten ja istuen - alkavat olla todellakin sillä mallilla, että lisäämme matkaa ja aikaa. Hypylle irtoaminen onnistuu jo (ainakin melkein) pelkällä käskyllä, paikalla seisomiseen on saatava varmuutta. Siinä olivatkin varmaan Raskan "temput".

Agilityä Raska on treenannut vähän, mutta tehokkaasti. Mutta ei sellaista tehokkuutta olekaan, että niin vähällä treenaamisella mitään erityisempää saisi aikaan. Kierrokset nousevat tässä lajissa nopeasti ja kaikki tehdään vauhdilla ja voimalla - ohjaajan nipistely lisäksi kirurgin tarkkuudella...

Näyttelyesiintymistä olemme harjoitelleet kahdessa match showssa. Naksulla palkkaaminen seisomisesta ja oikeasta liikkumisesta on ollut niin tehokasta, että emmem me taida useampia harjoitusnäyttelyitä tarvitakaan.

Renakin on "treenannut" agilityä - ne samat kaksi kertaa kuin Raska. Teimme rataa medihypyillä ja Renalla oli oikeain hauskaa. Tulipa taas todettua, että ohjaajan ohjaustaidot katoavat paljon nopeammin kuin koiran osaaminen.

Olen jo pääsemässä päivän tasalle sillä viime viikolla, helatorstaina 2.6., vein Renan BH-kokeeseen! Meni yli kolme vuotta toipua edellisestä BH-traumasta ja vähän se yritti nytkin kurkistella olkapään takaa.  Tottiksesta ei jäänyt paljoa jälkipolville kerrottavaa, seuraamiset olivat luokattomat, jäävät olivat nopeat ja oikein, luoksetulo pk-tuomarille a-i-v-a-n l-i-i-a-n h-i-d-a-s (Renalle tosi reipas), mutta paikallaolo erinomainen. Kaupunkiosuudessa ei ollut minkäänlaista ongelmaa, vaikka ylimääräisetkin pyöräilijät soittelivat kelloa ja Rena oli ainoa, johon häiriökoira reagoi ("hei - toihan ei olekaan dobermanni!). Rena ei reagoinut kuitenkaan mitenkään, joten BH-koe on HYVÄKSYTTY!

Torstain vietto jatkui synttäreillä RALLIn luona. Gegdale R-pentue - siis ne, jotka ovat vielä hengissä - täytti 2.6.2011 10 vuotta. Ralli on melko tuhti, parraton ja kuuro, mutta erittäin hyvässä fyysisessä kunnossa ja jälleennäkemisen ilo oli molemminpuolinen. Tietysti oli ihanaa nähdä myös Rallin perhettä. 10-vuotisjuhlat jatkuvat vielä, sillä odottelen edelleen audienssia Mantalta, jotta pääsemme viettämään toiset täyden kympin synttärijuhlat.

Lauantaina muistelinkin sitten Rantia. Siitä on todellakin jo vuosi

BH Glegdale Ravishing Rose, Ralli 10 v.

Kesä & Saimaa

Innostuin lähtemään Agitokolaan treenaamaan Raskale aksaa ja Renalle ruutua. Ruudun harjoittelua varten piti raivata hallin toiselle reunalle vapaa linja ja kepit piti verkottaa Raskaa varten. Aikaa meni, kun yritin tehdä kaiken sovussa selkäni kanssa.

Ensimmäiseksi tein Raskalle hyppytekniikkatreenit samalla harjoituksella kuin lauantaina.Toistoja tuli ehkä kuusi. Putkeen lähetyksiä jälkiruuaksi ennen taukoa.
Seuraavassa rupeamassa harjoittelimme keppejä. Raska menee verkoissa hienosti, pujottelun aloittaminen vain tökki ensin, kun Raska useampaan kertaan aikoi oikasta keppien ohi lelulle. Kun olin kertaalleen jättänyt lelun sisäänmenoon kakkoskepin viereen, alkoi oikea siäänmenoaukkokin hahmottua paremmin. Otimme tuntumaa myös "vauva"renkaaseen. Namin perässä Raska loikkasi sujuvasti renkaan läpi ja teimme useampia toistoja.

Kolmannella kierroksella teimme vielä vähän keppejä ja rengasta sekä putki-hyppy -yhdistelmää eri variaatioina.

Rena tokoili vain kaksi kierrosta, kun Raska sai sekä aloittaa että lopettaa. Ykköskohde oli ruutu ja innostuin taas kokeilemaan eri menetelmiä. Lähetin lelulle pitkästä matkasta, mutta yritin myös saada Renaa hakeutumaan itse ruutuun lähempää ja ilman targettia. Sujuu hyvin, jos käyn näyttämässä ruudun ensin, mutta ilman näyttämistä tai targettia on epävarma ja haahuilee kulmamerkin luo - jos edes pääsee ruudulle asti. Tein jopa yhden kutsun ruutuun pitkältä matkalta. Pitäisiköhän vaan tehdä päätös, että n seuraavaa toistoa lähetän Renan pitkältä matkalta leulle?

Teimme myös luoksetulotreeniä. Ensimmäinen stoppiyritys kaukaa oli taas tuhoon tuomittu. Takapalkalla onnistui, mutta silloin ennakoikin ihan kiitettävästi lähtemällä hitaasti liikkeelle. Maahan-käskyn saa antaa sellaisella etäisyydellä, että uppoaa nätisti. Treeniä, treeniä vaan, kunhan ulkokentille pääsee... Otin yhden ainoan liikkeestä istumisen. Se meni niin hyvin, että ei ollut tarvetta tehdä toista kertaa. Seuraamista myös, suoria ja käännöksiä, juoksua ja hidasta. Pientä kaukkarijumppaa. Siinä taisi olla Renan harjoitteet.

Lauantai meni lähes kokonaan Virkkalassa. Lähdettiin puolilta päivin Lohjan suuntaan kohteena LÄGIn halli ja Energetics-agilitypäivä. Erika ja Katsu olivat taas nähneet vaivaa ja järjestäneet mukavan agilitykoulutuspäivän Katsun kasvateille. Päivän jälkeen jäi harmittamaan vain se, etten saanut itseäni tarpeeksi aikaisin liikkeelle nähdäkseni myös ensimmäisen ryhmän tositoimissa ja se on tietysti ihan oma moka.

Rena oli mukana vain hengailemassa, nämä olivat Raskan treenit . Rena sai kyllä treenata vähän tokoa. Seuraamisharjoituksissa hioimme kääntymisiä ja metallinoutokapulan pitoharjoitukset jatkuivat. Kovalla työllä saatiin yksi kokonainen noutokin aikaiseksi.

"Ryhmä rämä" koostui sisaruksista Raska, Rymy ja Viima sekä Kertusta, Wolkesta ja Siristä. Treeniaikaa oli ruhtinaalliset neljä tuntia ja teimme kolme kierrosta.

Ensimmäisellä kierroksella teimme hyppytekniikkatreeniä. Rimat alimmassa, viisi hyppyä seitsemän jalat välimatkoilla. Raskalla oli lelu targettina. Ensimmäiset pari kertaa meni harjoittelussa, kun tietämättömyyttäni kiihdytin Raskaa ja laskin sen liikkeelle etupainoisena. Pienen opastuksen jälkeen osasin rauhoittaa Raskan istumaan ennen targetille vapauttamista.

Toisella kierroksella vahvistettiin putkelle irtoamista. Jyrkkä mutka putken alkupäässä aiheutti mielenkiintoisen reaktion: Raska kiersi koko putken takaa ja meni sisään suoremmasta päästä. Jyrkkä mutkakin meni lopulta ja lähetyksen suoralle putkelle sivuilta onnistuivat hyvin.

Kolmannella kierroksella teimme sitten oikein rataa . Radaksi oli rakennettu kaksi mutkaputkea ja aitaparit niiden väliin. Emme me ihan niin paljoa ahnehtineet, vaan tyydyimme ensi hyppy-putki-hyppy -yhdistelmään. Sitten hyppy-putki-hyppy-valssi ja lopuksi hyppy-putki-hyppy-hyppy. Raska oli tosi taitava pieni agilitykoira. Intoa ja vauhtia on melkein vaikka muillekin jakaa ja tekemisen halu kova.

Mustaan putkeen Raska joutui vähän vahingossa ja käännähti jyrkällä mutkalla olevasta pimeydestä pois. Harjoittelimme sitten myös sitä, että mustankin putken toisesta päästä pääsee ulos. Lopuksi opastimme kouluttaja-Kaisan kanssa Raskan yli puomin tassun siirto kerrallaan. Se oli aika jännittävää, mutta siitä selvittiin!

Ennen Vantaalle palaamista kävimme vielä lenkillä Ransulaisten, eli Nikin, Vennin ja Viksun kanssa. Oli oikein mukava päivä - kiitos kaikille asianosaisille!

Rena sai pitää tänään lepopäivän ja lähdimme Raskan kanssa kahdestaan hallille. Ajatuksena oli treenata hieman myös tokoa, mutta innostuimme agiltystä niin, ettei sihen enää muuta viitsinyt sotkea .

Aloitin virittelemällä verkkoja keppeihin. Verkot olivat kahdessa osassa, joten päätin ottaa ensin vain puolikkaat kepit. Ne yhdet ainoat treenit verkoilla joulukuussa olivat kuitenkin jääneet Raskan mieleen ja se meni targetille kuin pro! Mitäpä siinä muuta kuin virittämään verkot täysipitkille kepeille ja siellähän se pujotteli tosi nätisti! Teimme monta toistoa useaan eri otteeseen ja kun lopuksi älysin korvata namitargetin lelulla, saatiin vielä vauhtiakin lisää.

Kahdella hypyllä (30 cm) targetille irtoamista ja sivulla ohjattuna etenemistä. Putkeen irtoamista ja hyppy-hyppy-putki ja putki-hyppy "rataa" .  Vähän kääntöä aidan siivekkeen ympäri. Teimme töitä yli puoli tuntia eikä penikka osoittanut mitään väsymisen merkkejä. Kamoja kasatessa pongasin vielä harjoitusrenkaan, mutta maltoin mieleni ja päätin jättää siihen tutustumisen seuraavaan kertaan. Lauantaina pääsemme toivottavasti aloittamaan kontaktien harjoittelun.

Olipa hauskaa ja tulipa hyvä mieli, varsinkin noista kepeistä.

Maanantaina meni harrastaminen jo melkein yli, mutta ei ihan .

Aamupäivällä kävimme taas kerran Jonnan kanssa Tiltulla treenamassa tunnin tokoa. Renan kanssa aloitin seuraamisharjoituksilla. Keskityin pääasiassa oikeaan vakaaseen paikkaan suorilla, mutta käännöksetkin sujuivat erinomaisesti. Tosi hienoa seuraamista, vaikka itse sanonkin. Tämä on vihdoin alkanut toimimaan. Toivottavasti toimii vieraammissakin paikoissa...

Jäävissä tuntuu se kolmas liike olevan tällä hetkellä liikaa. Tein järjestyksessä istu, maahan, seiso ja sitä seisomista piti hakea. Olen palkannut jäävistä jonkin aikaa heittämällä palkan oikealla kädellä taakse, mutta nyt pitää muistaa alkaa taas varioida palkkaamista, koska Rena ainakin kertaalleen ennakoi palkkaa ja "vapautti" itsensä ennen aikojaan. Peilit on ihan ehdoton apu tokoilussa!

Luoksetuloa treenasin systeemillä: paikallaolon palkkaus - suora luoksetulo - seisomaan pysäytys takapalkalla - maahan meno kierron yhteydessä. Paikallaolossa ei ollut mitään huomautettavaa. Suora luoksetulo oli hyvävauhtinen ja perusasento hyvä. Aivan aavistuksenomaista taipumusta pomppuloikkiin oli, mutta niin aavistuksenomaista, että palkkasin. Stoppi takapalkalla ei tietenkään sujunut niin unelmanomaisesti kuin ensimmäisellä kerralla. Hiiri on vähän liiankin hyvä palkaksi silloin, kun ei kukaan ole vahtimassa sitä. Renalla oli ajatukset niin tiiviisti hiiressä, että se ei pystynyt lähtemään ensimmäisellä "tule"-käskyllä. Toisella se liikkui - mutta väärään suuntaan. Toruin sitä ja otin hiiren pois ja uusi yritys: Taaskaan Rena ei saanut ajatustaan irti hiirestä ensimmäisellä käskyllä, mutta lähti toisella kuitenkin tulemaan oikeaan suuntaan, vauhti oli varovainen ja ennakoiva - mikä sitten kyllä varmisti nopean pysähtymisen. Tein vielä kertaalleen niin, että takapalkkaa ei ollut. Vauhti oli sillä kertaa parempi ja pysähtyminen hyvä. Kierron kanssa tehty maahanmeno oli hyvä.

Hyppynoudossa harjoittelimme sivuun heitetyn kapulan noutamista. Heitin tai vein kapulan "yli" molemmille puolille. Kolmesta noudosta yhdessä varmistelin jo heti noston jälkeen, eikä siinäkään olisi välttämättä tarvinnut. Rena hakeutui hyvin hypylle myös silloin, kun suorin tie olisi tuonut hypyn ohi.

Kaukkarijumppaa teimme jossain välissä, vähän enemmän i-s-i kuin m-s-m. Tunnaria teimme 6 - 8 kapulalla. Ensimmäinen etsiminen oli varma, mutta kapula putosi, kun vahvistus tuli myöhästetysti. Toisella kerralla Rena tökki ja maisteli kapuloita, mutta nosti kuitenkin oman. Klikkasin silloin, kun tikku oli jo noussut, mutta ei vielä pudonnut. Kolmannella kerralla haistelu sujui taas vähän paremmin, kehuin oman ottamisesta, mutta klikkasin vasta, kun Rena luovutti sivulta (seisoin puolen metrin päässä kapuloista). Yritän jatkossa malttaa jättää yhteen kertaan, jos ensimmäinen on hyvä ja siirtää vahvistamista myöhäisemmäksi ja saada Renan itseluottamuksen kasvamaan niin, että se ei tule epävarmaksi, vaikka en kerrokaan heti, että sen valitsema kapula on oikea.

Naksuttelin metallikapulan suuhun ottamisesta ja pitämisestä. Nostaminen ei meinannut sujua, mutta pääsin viimein naksauttamaan siitä, että kapula nousi viisi senttiä maasta. Renan kanssa lopetin kipposeuraamisella ja nyt Rena malttoi tarjota työn tekemistä heti alusta alkaen. Jouduin muistuttamaan sitä vain yhdessä tai kahdessa käännöksessa pitkän seuraamisen aikana. Hyvä pore!

Kaikkea emme tietenkään tehneet yhteen putkeen vaan vuorotellen Raskan kanssa. Raskalle vahvistin seuraamispaikkaa muutaman askeleen pätkillä. Perusasentoa ja kontaktin pitämistä perusasennossa. Sivulla maahanmenoa. Seisomista. Paikallaoloa istuen ja maaten. Istuen onnistuu tällä hetkellä paremmin. Pystyn liikkumaan ja siirtymään parin metrin päähän. Maahan-käskyä pitää vahvistaa ja alkaa käyttää saalispalkkaa ja leikkiä kouluttamisessa. Tällä hetkellä se ei ole automaatio vaan maahanmeno tapahtuu aina rankan harkinnan ja mietiskelyn jälkeen hitaasti ja harkitsevasti - ei ihan sitä mihin olen airiksilla tottunut. Sen siitä saa kun käyttää uusia koulutusmenetelmiä: saa uudenlaisia suoritustapoja aikaiseksi.

Hyppyä teimme vähän joka suunnasta - kahdella laudalla. Eteen istumistakin harjoittelimme ja - leikkimistä! Olen pahasti laiminlyönyt leikkimistä Raskan kanssa, mutta kun taistelutahtoa löytyy, niin helpostihan se on kaivettavissa sieltä esiin. Raska keskittyy todella hyvin. Kun se tekee töitä, ei treenitilan toisella laidalla sykösähtelevä bordercollie häiritse yhtään. Se on sitten eri juttu, kun töitä ei ole ihan juuri käsillä...

Kun olimme purkaneet treenejä ja parantaneet maailmaa kahvikupin ääressä ja ulkoilleet hieman, ehdin kaupan kautta kotiin mutamaksi tunniksi, ennen kuin Jonna soitti ja kysyi, lähtisinkö seuraksi treenamaan agilityä Veikkolan halliin. Siisteissä sisätiloissa treenaamisessa on puolensa, joten ei minua kauaa tarvinnut puhua ympäri. Rena jäi kotiin ja Raska pääsi aksaamaan piiiiitkästä aikaa.

Veikkolan halli oli miellyttävä kokemus. Treenaamassa oli Magdan lisäksi pari muuta nuorta bordercollieta, toinen Raskaakin nuorempi, joten seura oli ihan sopivaa. Raskan kanssa teimme lähinnä harjoituksia parilla hypyllä. Irtoamista hyppyjen yli namin perään, siivekkeen kietämistä. Sylkkäriä ja poispäinkääntöä enimmäkseen kuivaharjoitteluna. Lopuksi vielä huisia kahden esteen rataa hypyllä ja putkella . Olipa kivaa ja Raska oli aika pätevä!

Sunnuntaina piipahdin SATYn vuosikokouksessa toimittamassa paikalle komean pokaalin - toin sen kyllä takaisin kotiinkin . Jonna lahjoitti uuden kiertopalkinnon, "Remon maljan", jaettavaksi vuoden parhaalle toko-airikselle. Vanha kiertopalkinto oli aika kovia kokenut jo 9 vuotta sitten, kun Tahvo voitti sen. Pytty oli tallella vielä 2005, kun Ranti sen vastaanotti, mutta tässä välillä se on sitten jäänyt jonnekin matkan varrelle. Uusi pokaali kiertää korkeintaan kymmenen vuotta, mutta sen voi saada sitä ennenkin omakseen, jos sama koira tai ohjaaja saa siihen kiinnityksen kolmena vuonna. Tähdätään siihen !

Vuoden agilityairis-kilpailussa Rena oli toinen, voitto meni Nipsulle. Onnea kaikille viime vuoden menestyjille!

Rena ja Remon malja - laattaa ja kirja puuttuvat vielä, mutta itse pytty on sen verran komia, ettei ihan helposti huku

Pariin kuukauteen mahtuu kaamosaikaankin aika monta treeniä, joten kaikkia en pysty kirjaamaan, mutta yritän muistella niitä, mitkä voivat olla oleellisia muistiinpantavaksi.

Energetics-leiri

E-leirillä lokakuun viimeisenä viikonloppuna oli tietysti hyvää seuraa ja hauskaa, mutta myös jonkin verran treeniä. Molemmat koirat tekivät kaksi peltojälkeä. Raskalle jäljet olivat numerot 3 & 4, Renalle 1 & 2, joten hirveästi ei ole kerrottavaa. Rena meni ok, vaikka olikin hetkittäin epävarma, mitä siltä halutaan, kun yritin huolehtia siitä, että joka makkara tulee syödyksi. Molemmat jäljet olivat vähän liian lyhyitä. Raskaa aloin ohjaamaan "päältä" eli en käyttänyt hihnaa vaan pitelin pentua lavoista, tuntui helpommalta hallita. Leirin jälkeen ehdimme käydä tekemässä vielä yhdet jäljet (5. & 3.). Raska "söi silmillään" ekaa kertaa, molempien jäljet jälleen liian lyhyet. Seuraavalla jäljellä Raskaa ei sitten enää ohjatakaan jalkojen välissä...

Renan kanssa myös agiloitiin matalilla hypyillä. Meni ohjausharjoitteluksi, kun paikalla olevat kontaktit olivat liian huonokuntoiset käytettäviksi. Rena teki iloisesti ja sain kieputeltua melkein mihin vain.

Agilitykaamos

Renan vauhti agilityradalla on koko syksyn ollut normaaliakin hitaampaa. Tein joskus marraskuun treeneissä sitten havainnon, että se ei halua tehdä tiukkoja käännöksiä korkeilla hypyillä. Rena oli käynyt jo kertaalleen eläinlääkärissä, kun se oli saanut "tällin" (olisko nimeltään Raska?) silmäänsä, mutta  kun vein sen mukaan Raskan rokotusajalla, niin en alkanut puhua mitään sen hyppyongelmista. Koko ajan oli kuitenki ikävä tunne, että koira ei ole kunnossa. Kun se sitten kolmena päivänä urheiltuaan (yhdet agitreenti ja kaksi lumihankilenkkiä) oli selvästi kärttyisä Raskalle, sain viimein varattua sille ajan tutkimuksiin.

23.11. eläinlääkäri tutki Renan ja totesi, että vasemman olkanivelen ojennus aiheuttaa kipua. Hoidoksi tuli tulehduskipulääkettä ja hihnalenkkejä kahdeksi viikoksi. Sen jälkeen varovainen liikunnan lisäys ja kuvattavaksi, jos alkaa taas oireilemaan. Lepoa? Raskan kanssa?  Hermot meinasi mennä, mutta ainakin Rena kulki hihnassa ja pysyi poissa agilitytreeneistä kaksi viikkoa. Piti peruuttaa myös sekä Anjan että Ninan koulutukset Sporttikoirahallilla, mikä olisi harmittanut, jos koira olisi ollut kunnossa... Kahden viikon jälkeen laskin Renan juoksemaan irti lyhyitä pätkiä ja agilitytreeneissä kävimme treenaamassa 10 minuutia rataa 35 sentin hypyillä. Viikonlopun metsälenkin jälkeen oli kuitenkin selvää, että olkapää vaivaa edelleen.

Viime tiistaina Renaa sitten kuvattiin. Olkapäiden lisäksi kuvattiin myös molemmat ranteet, koska ne ovat harvinaisen jäykät jopa terrierille. Rauhoitettunakaan niitä ei saanut käännettyä yhtään eteenpäin. Nivelissä ei kuitenkaan näkynyt mitään vikaa. Eläinlääkäri epäili, että jouston puuttuminen ranteista aiheuttaa ylimääräistä rasitetta ylemmille nivelille ja siitä kipeytyminen. Saimme taas kahden viikon lepo&Metacam -kuurin ja kehotuksen etsiytyä ortopedille.

Olemme nyt tauolla agilitystä toistaiseksi, kunnes selviää, mistä Renan ongelma johtuu tai kunnes näyttää siltä, että koira on taas kunnossa. Voi olla, että agilityn harrastus jää jatkossa melko vähälle. Olisi tietysti kiva päästä kesän tapahtumiin mukaan, mutta se nähdään sitten.

Tokobuumi

Vesisateessa ja pimeässä oli yhtä nihkeää treenata kuin umpihangessa ja pakkasessa, joten tokoilu on pitkään jäänyt ATD:n koulutusten ja keittiötreenien varaan. Kimppatokovuoro on kerran kuussa, mutta lisäksi kävi onni ja pääsin peruutuspaikalle (toko-)Korrien kurssille. Korrien koulutusta on ollut nyt kolmena maanantaina, tammikuussa on vielä kaksi koulutuskertaa jäljellä. Nyt on alkanut myös Willen VOI-EVL -kurssi, jonka ensimmäisen kerran jätin väliin Messarin takia, eilen sitten olimme paikalla. Kurssi jatkuu vielä tammikuussa kolmena lauantaina. Eli tammikuussa on kivasti treeniä ilman agilityäkin. On mukava tunnustaa AgiTOKOdogsin värejä !

Agitokolaa lämmitetään sen verran, että lämpötila pysyy plussan puolella, joten treeniolosuhteet -20 asteen pakkaseen verrattuna ovat ruhtinaalliset. Rena on ollut hyvässä vireessä omassa hallissa ja sen kanssa on ollut tosi kiva tehdä hommia. Hieman on vaikeaa vaan saada näytettyä virheitä, joita Rena ei hyvässä vireessä ollessaan tee!

Korrien treeneissä häiriöharjoitukset ovat olleet tosi hyvä juttu. Rena on selviytynyt niistä yllättävänkin hyvin, mutta ne ovat hyvä muistutus siitä, että osaamista on varmistettava ja miten sitä voidaan varmistaa. Ongelmista olen nostanut esiin noudon, josta Riitta lopputulemana totesi, etä "hyvin olet sen opettanut". Työmaata on tietysti vielä, mutta perusta on jo hyvällä mallilla. Jäävien vinoutta Riitta ei pitänyt lainkaan pahana, halutessani voin puuttua siihen palkan suuntaa vaihtelemalla. Seuraamisessa yritän saada intensiivisyyttä ja kestävyyttä sivupalkalla.

Tunnarikapulan etsiminen ja nouto näyttikin Riitan treenissä aivan liian helpolta. Nyt kun olen etsityttänyt Renalla kapulaa muutamaan kertaan, se on innostunut jutusta niin, että on alkanu rouskuttaa kapulaa iloisesti. Tämä tuli todettua torstaina Anttilan parkkipaikalla Jonnan kanssa. Oli eka kertaa ikuisuuksiin, kun olimme "ulkona" treenamassa. Käytimme hyväksi sen (ainoan) illan, kun pakkasta oli vain muutama aste, lumisade heikkoa ja tuuli kohtuullista. Sivupalkkaustreeni on vielä alkutekijöissään, ruutuun haimme paljon toistoja. Viimeisen puolen vuoden naksuttelut ovat mitä ilmeisesti tuottaneet tulosta, koska Rena uskalsi yrittää itsenäisesti aivan eri lailla kuin aikaisemmin.

"Keittiötreeneissä" (useimmiten eteisessä...) olen nyt syksyllä naksutellut kosketusalustaa ja merkkiä (josta ei vielä olla saatu oikeaa toimintaa aikaiseksi). Sen lisäksi on keskitytty liikkeisiin, joita voi tehdä noin kahden neliön alalla: asennonvaihdot, askelsiirtymät, noutokapulan käsittely.

Willen lauantaitunnilla näytimme, millä mallilla seuraamisemme on ja treenasimme paikallaistumista sekä askelsiirtymiä. Yritän muistaa ottaa tavaksi aloittaa seuraamisen vasemmalla jalalla, askelsiirtymä eteen oli terävämpi niin.

Pikkupiru

Raska on jatkanut elämän perusasioiden opiskelua ja vähän ehkä temppujenkin. Ympäristön empiirinen tutkiminen on tuottanut monenlaisia tuloksia. Jos esimerkiksi syöksyy heikoille jäille, saattaa joutua uimaan haisevassa lätäkössä jääsohjon keskellä, saattaa joutua kuuntelemaan emännän karjumista, saattaa joutua elämänsä ensimmäiseen suihkuun (ja puhallinkuivaukseen, jotta pääseen ulos kastelemaan itsensä uudelleen) ja saattaa saada sitkeän silmätulehduksen. Ja siis saa, tämän kaiken.

Ennen lumentuloa Raska joutui Renan jalkoihin metsässä ja vähän sattui. Tai sattui aika paljonkin juuri silloin, mutta kun pentu ei ollut moinaankaan seuraavana päivänä, niin unohdin koko jutun. Rokotuksilla käydessämme sitten ihmettelin lääkärille, että löytäisikö hän mitään ongelmaa Raskan kyljestä, kun se on kirputtanut siihen paljaan läntin. Löytyihän sieltä, mutkalla oleva viimeinen kylkiluu. Ei ollut lekurin mielestä murtunut ja suositteli käyttämään osteopaatilla. Osteopaatti sitten totesi, että koko vasemman puoleinen vatsanseutu ja kylki on "pysähtynyt" ja käsitteli sen auki. Toisella kerralla suoristettiin sitten lantiokin ja täytyy sanoa, että kyllähän tuo taas huomattavan paljon kauniimmin seisoo - kyseessä ei ollutkaan vaan "kasvuvaihe", kun pentu alkoi näyttää kummalliselta...

Renan "levon" aikana on tullut harjoiteltua hihnassa kävelyä ja välïllä se sujuu varsin hyvin ja sitten muina hetkinä Raska syöksyy sinne, Raska syöksyy tänne, ja varsinkin Raska syöksyy kiinni Renan kaulaan / häntään / takkiin... Menee hermo! "Levossa" pidettävä Rena kun on valmiina riekkumaan koska tahansa, kun kutsu käy!

Temppupuolella Raska on harjoitellut asentoja, malttamista, seuraamista ja kai vähän kosketusalustaa ja kapulan pitoakin. Agilityä on treenattu melko harvakseltaan - E-leirin putki- ja esteirtoamisharjoitusten jälkeen ainoa kerta oli 7.12. Purinalla, kun hyödynsin lomapäivän ja lähdin Jonnan kanssa tutustuttamaan Raskaa keppien verkoitukseen. Keppien lisäksi treenattiin ainoastaan putkia. Verkkoihin tutustuminen meni oikeastaan yllättävän hyvin, Raska jaksaa keskittyä kiitettävästi. Ensin tietysti jouduimme ihmettelemään verkkokujaa, mutta lopulta pääsimme keppiväli kerrallaan taaksepäin siirtyen tilanteeseen, jossa Raska pujotteli verkoilla täyspitkät kepit! Ei pöllömpi aloitus. Tiedä sitten, milloin pääsemme jatkamaan harjoituksia. Pitänee varmaan hankkia omat verkot, kun Agitokolassa ei taida olla kuin ohjurit.

Näin pimeään vuodenaikaan on eläväisen pennun kanssa eläminen rankkaa ja rankinta on turhautuminen omaan itseensä, kun tietää, että pienellä vaivannäöllä ja perustreenillä minulla olisi unelmapentu. Sen sijaan, että karjun tarpeettomasti ja tuloksettomasti pikku marakatille, joka ei voi ymmärtää, mikä mielenhäiriö minua taas vaivaa...

Rena ja Raska 12.11.

Tässä on jo 5 kk täynnä

12.12.2010 Tuleekohan valkoinen joulu?

Se on sitten kai syksy, kun on pimeää, märkää ja kylmää ja energiataso hiipuu… 

Sitten viime kirjoittelemisien ei ole tapahtunut ihmeitä. Pari agilitytreeniä ja kolme starttia Lappeenrannassa. Rena tekee, mutta into ja vauhti on poissa. LAU:n kisoissakin kaikki radat olivat virheettömiä, mutta yliaikaa kertyi ja paljon. Ei edes rimoja pudonnut vaikka kahdella radalla ne olivat 65:ssä. Käytin Renan viime viikolla hierottavana ja sen etuosa – erityisesti rinta – oli melko jumissa. Jumit saatiin siltä erää auki, mutta vähän vaisu Rena on ollut sen jälkeenkin.

Tokoilutkin ovat kärsineet samasta syystä. Sitä tekemisen paloa ei ole kimppatreenien jälkeen löytynyt, joten olemme tyytyneet enimmäkseen sisätreeniin ja naksutteluun. Renalla se on merkinnyt lähinnä asentojen vaihtoja ja kosketusalustan opettelua, joka on kyllä sujunut mainiosti. Raska on opetellut perusasentoa, seuraamista ja istu, maahan ja seiso –asentoja. Viime perjantaina se pääsi agilitytreeneissä harjoittelemaan putkea, kun paikalla oli vähän väkeä ja aikaa jäi .

Olen pitkään yrittänyt omaksua naksutinkoulutuksen ideolgiaa (kävin ekan – ja toistaiseksi ainoan – shaping-kurssini jo -93, jolloin ei naksuista oltu kuultukaan vaan käytössä oli pilli!), mutta muutamaa kokeilua lukuun ottamatta aate on jäänyt siirtämättä tekniseen toteutukseen. En teodellakaan ole mikään naksutinkouluttaja ja tiedostan kipeästi osaamattomuuteni sillä alalla, mutta ajattelin kuitenkin harjoitella tekniikkaa ja hyödyntää siellä missä osaan ja voin. Tekemällä oppinee. (?)

Renan vaisuus kyllä huolettaa. Se ei ole täysin mato vaan satunnaisesti tosi reipaskin, mutta en tykkää sen yleisestä olemuksesta. Mitään vikaa en siitä löydä, mutta kaikki ei myöskään ole kunnossa . Lekuriin vai ei? Eihän se tosin eka kerta olisi, kun veisin koiran lääkärille evästyksellä: "Täs on jotain vikaa"...

Renan pentujen kuulumisia vielä sen verran, että Mei lì (G. Stargazer) kävi Rakveressa pokkaamassa sertin ja on sitä myötä myös EE MVA. Onnea, onnea! Bertta (G. Skateaway) oli puolestaan jokin aikaa sitten lonkkakuvissa. Tulokset olivat tänään KoiraNetissä ja hyvät ovat Bertankin lonkat, vaikka eivät ihan täydelliset: B/B. Hyvä juttu!  Niin, ja ja mainittakoon nyt vielä, että kyynärpäät eivät ole jääneet kuvaamatta siksi, että niissä oletetaan olevan jotain vikaa  - ainakaan tietääkseni. Lienee enempi kysymys siitä, että en ole ilmaissut tarpeeksi selkeästi toivettani saada myös kyynärät kuvatuksi, kauppakirjassa kun mainitaan vain lonkkalausunnosta saatava hinnan palautus. Täytyy seuraavalle pentueelle (jos se joskus tulee...) vähän viilata taas sopimusehtoja...

Viime sunnuntain (siis itse asiassa edellisen, 26.9.) agilitykisoista ei jäänyt tuleville sukupolville kerrottavaksi muuta kuin että ne olivat meidän ensimmäiset kolmosluokan starttimme. Hyppyradalle en ollut Renaa edes ilmoittanut.

Ensimmäinen agilityrata oli kiemurainen, tasaisin väliajoin piti kääntää koiraa vähintään 180 astetta, joten Renan vähäinenkin vauhti hiipui. Kun ei kulkenut, niin ei kulkenut. Sinänsä rata meni muuten virheettä viimeistä rimaa lukuunottamatta. En tiedä miksi se tippui – taisi olla eka kerta koskaan, kun Rena pudotti viimeisen riman. Hypytkin oli 60:ssä, joten sekään ei ollut syy. Aikavirhettä siis aivan älyttömästi sen vitosen lisäksi.

Toinen rata oli suoraviivaisempi. Joku olisi voinut jopa väittää, ettei se mikään kolmosen rata ollut, mutta kolmosen ihanneaika siinä kyllä oli . Nyt saatiin aivan toisenlainen tsemppi ja vauhti päälle ja Renallekin hyvä mieli. Kerran hukkasin koiran selkäni taakse, mutta löysin taas ennen kuin ehti hävitä kokonaan. Tuomari kyllä päätti antaa virheen puomin nousukontaktilta, vaikka joutui miettimään sitä niin kauan, että Rena(kin) ehti jo alasmeno-osuudelle. Radan reunaltakin kuulemma mutistiin, että jos niin kauan menee miettiessä, että oliko vai eikö ollut, niin silloin ei pidä virhettä antaa. Meidän ”vauhdikkaallakin” menolla tuli viisi sekkaa aikaa, joten yksi vitonen sinne tänne siihen päälle ei todellakaan tunnu missään.

Alkuviikon viihdytimme itseämme pienesti tokoilemalla. Maanantaina Petikon parkkipaikalla sen ainoan lyhdyn alla kokeilin mm. pitkää seuruuta. Kontakti pysyi hyvin, vaikka paikka vähän alkoi elämään. Pitkästä aikaa varastosta kaivettiin esiin myös liikkeessä istuminen. On niin ruosteessa, että pitänee kiilloitella jonkin aikaa... Asennonvaihtoja istu – seiso – istu ja maahan – seiso – maahan harjoittelimme myös. Sekä asennonvaihto seiso – istu, että seiso - maahan tarvinnevat uudet käskyt, koska tekniikka on erilainen kuin mitä Rena on muissa yhteyksissä oppinut.

Raska harjoitteli seuraamista ja perusasentoa .

Tiistaina ja keskiviikkona jatkoimme asennonvaihtoja olohuonetreeninä. Aloin yhdistämään seisomisesta maahan –liikkeeseen käskyä ”down”.

Perjantaina oli ensimmäiset talvikauden ryhmätreenit agilityssä. Meininki oli sen verran järjestäytynyttä ja suunnitelmallista että me likes ! Oli oikein hyvä ratatreeni. Erikseen opettelin taas jaakotusta, kun ei se mene ihan vielä luontevasti. Lopuksi tein suoran vauhtipätkän. Renan vireeseen tuli välillä katkoksia, mutta se toimi noin 500%:a paremmin kuin viimeksi ryhmätreeneissä hallissa. Ohjasin enimmäkseen lelu kädessä, jotta saimme pidettyä vauhdin yllä.

Viikonloppu menikin sitten Agilityn MM-kisojen merkeissä. Olin ostanut live streamin ja eihän siitä voinut menettää hetkeäkään! Aamulla piti nousta aikaisin ja koirillekin yritin esittää, että sovittaisivat pissahätänsä radanrakennustaukojen ajaksi . Vitsit, että oli rankka viikonloppu, vaikka sai katsella kotisohvalta. Tuskin olisin selvinnyt edes hengissä, jos paikan päälle olisi pitänyt mennä; nytkin meinasi välillä happi loppua kesken ja rytmihäiriöt jäädä päälle. Ja itkuhan siinä tuli, kun Pray singahti viimeisellä radalla ohi puomin . Mutta hienot kisat yhtä kaikki!