sunnuntai, 29. heinäkuu 2012

Uuteen osoitteeseen

Vähän suututtaa, että Vuodatus on hukannut kaikki kuvat. Muutamme siis:

http://glegdale.wordpress.com/

Sitä en osaa sanoa, miten paljon tekstiä syntyy...

lauantai, 31. joulukuu 2011

No more champagne and the firewokrs are through

Jospa ehtisin vielä "lyödä vuoden kasaan" tämän vuoden puolella. Ei ole kirjoittaminen oikein luonnistunut, vaikka harmittaakin, että on molempien koirien koulutuksen edistyminen jäänyt dokumentoimatta. Mutta mennytttä mikä mennyttä. Aloitan vuoden 2012 sitten puhtaalta pöydältä blogin suhteen.

Kesäkuulumisistakin jäi puuttumaan se mittavin osa 3, eli toko. TOKO on ollut kuitenkin päälaji molemmille koirille koko vuoden. ATD:n ohjatuissa ja kimppatreeneissä olemme käyneet kesät talvet. Kesästä lähtien on omaehtoinen harjoittelu ollut nolottavan vähäistä, mutta edes sen kaksi kertaa viikossa olemme pääsääntöisesti treenanneet.

Raskalla voisi jo osittain alkaa laittamaan pakettia kasaan kokeita varten, tavoitteena on päästä kokeeseen kesäkelien tultua ja saada treenattua siiheksi AVOkin kuntoon. Maaliskuun "leikkikokeessa" on tarkoitus pystyä vetämään ALO kokeenomaisesti läpi. Tosin en ole ihan varma, että roudarinteipilläkö vai millä toi mun raketti-paketti kasataan .

(*** voi --kele! Tästä on hävinnyt kappale, täydennän uudestaan myöhemmin... ****)

Välillä seuraaminenkin näyttää hyvältä

Tunnistusnouto

Ennen pm-kisoja oli kaksi viikkoa aikaa viimeistellä liikkeitä ja mielestäni ehdimmekin saada jotain aikaan. Kisat pidettiin Tuomarinkartanossa nurmella, mikä ei ole ihan optimaalinen alusta ainakaan koiralle, jolla on vaikeuksia irrota ruutuun ja tunnariinkin. Paikallaolo oli ok, puoli pistettä meni jostain, en vain muista mistä. Seuraaminen oli taas uskomattoman raskasta (ohjaajalle), mutta sentään 7. Istumisesta jälleen nolla, vaikka sen pitäisi olla se "varma" kympin liike. Luoksetulosta 8, kuten edellisestäkin kokeesta. Se oli niin hyvä miksi se oli Renalle siinä vaiheessa opetettu. Ruutuun lähetettäessä Renalla ei ollut harmainta hajua, missä ruutu on. Se lähti kyllä irtomaan, mutta kohdistus oli ihan jonnekin muualle, joten ei toivoakaan, että ruutu löytyisi. 0. Estenoudosta 8, metallista 0. Kävi kyllä kapulalla, mutta oli täysin vakuuttunut siitä, ettei pienten prinsessojen kuulu kannella likaista metallikapulaa suussa. Tunnarista saatiinkin sitten yllättäen pisteitä, vaikka olin ko etukäteen luovuttanut sen suhteen: 6,5. Ajautui ensin ohi, ennen kuin huomasi heinikossa olevat kapulat ja jotain muutakin takeltelua tuli, taisin joutua antamaan tuplakäskyn, mutta Rena siis teki tunnarin kokeessa! Kauko-ohjauksessa tarvittiin tuplakäsky tai kaksi ja liikkumistakin tapahtui: 6. Kokonaisvaikutus 7, tahmeatahan tuo kokonaisuudessaan vielä oli. Yhteispisteet 171.

Seuraava kerran kokeilimme taitojamme 18.9. Valkeakoskella. Taas olimme nurmella, joka oli paikoitellen pitkää ja pohja epätasainen. Valmisteluni menivät melkoisen pieleen. Jätin ruokapalkan odottamaan kehän läheisyyteen, vaikka olin edellisellä viikolla kisanomaisissa treeneissä todennut, että se ei toimi!   Paikallaolossa ei ollut mitään huomautettavaa (10), mutta seuraaminen oli aivan hirveää (6). Rena vain pälyili palkkansa suuntaan jä vähän kaikkialle muuallekin. Istuminen sujui tällä kertaa niin kuin pitääkin (10) ja luoksetulo "tavanomaisesti" (8,5). Ruudun paikasta Renalla ei jälleen ollut miotään käsitystä, eikä se edes yrittänyt irrota (0). Estenouto nollille, kun Rena palautti esteen ohi. Liike kun on sujunut niin hyvin, ettei sitä ole tarvinnut treenata... Niinpä! Metalli oli vastenmielinen, mutta tuli kuitenkin käteeni (6). Tunnistusnouto: Liike, joka on koko ajan ollut veitsen terällä. Väärää kapulaa ei ollut tullut koskaan, mutta yhtenä päivänä ei pysty lähtemään koko noutoon tai ainakin täytyy odottaa toista käskyä, yhtenä lähdetään, mutta eksytään haahuilemaan ihan toisaalle, kolmantena haistellaan kapuloilla ja jumitutaan seisomaan sinne. Väliin mahtui onnistuneitakin suorituksia toki, mutta epävarmuus tuntui aina uudestaan iskevän Renaan, vaikka olen aina yrittänyt tunnaritreenissä välttää kaikkea painetta.Odotuksia ei siis ollut, mutta Rena tekikin tosi iloisen, varman ja siistin tunnistusnoudon (9). Kauko-ohjauksessa jälleen joku tuplakäsky ja pieni siirtymä (7). Kokonaisvaikutus 9 ilahdutti kovasti, samoin tulos 213 p. III-tulos, mutta kuitenkin meidän ensimmäinen voittajassa!

Joulukuun alussa (3.12.) tutustuimme Kotkan uuteen halliin. Tämä oli ensimmäinen koe, jossa liikkeet suoritettiin "kirjan mukaan". En enää muista, mikä oli suoritusjärjestys kussakin kolmessa ekassa kisassa, joten e.m. selostukset on kirjoitettu ihan vaan arvostelulomakkeen mukaan ja tuella.

Paikallamakuu oli jälleen virheetön (10). Seuraaminen oli noin valovuoden päässä edellisestä kerrasta (8), kiitos mm. Ansun, jonka kanssa pähkäilin seuraamisongelmaa ja sain palaset omassa päässäni ravistettua paikalleen. Kirjoitan niistä oivalluksista myöhemmin jos muistan. Istuminen jäi jostain syystä puolen pisteen verran vinoksi (9,5). Luoksetulon pysähdyksiä olimme hioneet Samulilta saamiemme oppien mukaan ja se oli hieno (9). Luoksetulon ja ruudun lähetyspisteet olivat samat, mikä sotki monia koiria lähtemään samaan suuntaan kuin luoksetulossa, mutta Rena ei lähtenut edes sinne (0). Estenoudossa sakkoja tuli hitaudesta ja vinosta perusasennosta ja jostain muustakin (7). Metalli nolla. En muista, oliko tämä niitä ei-pysty-ei-kykene kertoja vai sylkäisikö Rena kapulan pois kesken matkan, mutta perille se ei kuitenkaan tullut. Tunnarissa olisi pitänyt olla enemmän vauhtia ja perusasentokin jäi vinoksi, mutta varmaan joku muukin vähän mätti (8), mutta aika hieno tunnari kuitenkin. Kauko-ohjaukseen meni sitten se tulos. Rena teki tosi liikkumattomat asennon vaihdot seiso-istu vaihtoa lukuunottamatta. Siinä se huolellisesti asetteli takatassut etutassujen taakse vaikka takatassujen olisi pitänyt pysyä paikallaan ja etutassujen liikkua.  Johonkin asennonvaihtoon tarvittiin taas tuplakäsky. Tästä olisimme vielä selvinneet, mutta kun palasin Renan luo, se nousi perusasentoon vasta toisella käskyllä. Nolla napsahti, vaikka periaatteessa hieno liike . Kokonaisvaikutus jäi taas seiskaan, ja kyllähän siinä hommassa tiettyä tahmeutta taas oli. 189,5 pistettä. Jäimme siis 2,5 pistettä tuloksesta....

Jonna oli onneksi houkutellut minut  lähtemään vielä Lempäälän kokeeseen 10.12. Siellä meillä oli puolellamme se, että koe oli hallissa mattopohjalla ja se, että reissussa olivat mukana myös Jonna ja Magda, mikä nosti Renan mielialaa selkeästi. Päivän teema - tuplakäskyt - antoivat viitteitä jo paikallaolossa, jossa Rena tarvitsi kaksi käskyä noustakseen perusasentoon. Tuomari rankaisi vain hitaasta ylösnoususta yhdellä pisteellä (9). Seuraaminen oli HIENO. Se ei ollut täydellinen, mutta kun olemme senkin kanssa takkuilleet niin perusteellisesti, niin HIENO on ihan oikea sana (9,5) Pari perusasentoa jäi hieman vinoksi, ja juoksussa alkoi loppua kohden paikka väljetä sivusuunnassa, mutta ehkä sitä ei tuomarin suunnasta katsoen nähnyt. Istuminen kymppi . Luoksetulossa Renan mielenkiinto kohdistui valkeassa seinässä olevaan luukkuun juuri siksi hetkeksi, kun annoin käsimerkin. Toisella kyllä pysähtyi, kun viimein näki sen (6). Ruutuun lähettäminen oli tällä kertaa mielenkiintoista, koska nyt tiesin, että olin saanut näytettyä Renalle ruudun kehän ulkopuolelta ja vähän hetsattuakin siihen. Ilo oli suuri, kun Rena irtosi reippasti ruutun, pysähtyi käskystä hyvään paikkaan, meni käskystä maahan, pysyi paikallaan kun kävin kääntymässä sen luona ja siirtyi ripeästi seuraamaan kutsusta. Kauneusvirhe tuli vasta ihan loppuun, kun Rena ei ottanut perusasentoa ilman ylimääräistä käskyä. Damn! Se olisi ollut kympin ruutu, nyt kasi. Olimme kuitenkin jo voittajia ihan jo sillä, että ruutu onnistui ensimmäistä kertaa kisoissa!  Hyppynoudossa sakotettiin puoli pistettä hitaudesta ja aavistuksen vinosta perusasennosta (9,5). Metalliin tarvitsi tuplakäskyn ja kapula tippui suusta johonkin metrin päähän. Nosti kuitenkin itse ja toi loppuun asti (5). Tunnistusnoudossa tuplakäsky ja muita "epäpuhtauksia" (6,5). Kauko-ohjauksessa tuli taas tuplakäskyä ja siirtymistä (6,5). Kokonaisvaikutus 9. JESS! Pisteitä kaikista liikkeistä, Rena teki iloisesti, vaikka vaatikin aivan liian monta kertaa tuplakäskyn. 250 p, kakkostulos, VAIN 4 pistettä ykkösestä. Olimmesi  voittajia, vaikkei palkinnoille päästykään.

Olisi ollut kauhea into päällä päästä pian taas kokeeseen, mutta se ei ole talvella kovin yksinkertaista, varsinkaan voittajassa. Veikkolaan yritin päästä, mutta ilmeisesti siellä oli varattu vain muutama paikka VOI-koirille ja nekin olivat menneet jäsenille. Jono oli jo pitkä, joten uskoa kokeeseen pääsyyn ei ole niin paljon, että se olisi pitänyt treeni-intoa yllä. Jo toista viikkoa jatkunut jouluflunssa, sateet ja myrskyt ovat myös osaltaan aika vähän motivaatiota nostattavia.

Muutakin kuin tokoa

Agilityesteitä olemme nähneet vain hallin seinustoilla tokotreeneissä. Sen lajin suhteen ei ole siis tapahtunut mitään.

Raska jatkoi kesän näyttelyturneeta vielä yhden näyttelyn verran. Kaverina Valkeakoskella oli Arska (Muscida's Apocalyptica). Esitin molemmat ja oman vivahteensa touhuun antoi se, että Raskan ensimmäinen juoksu oli juuri edennyt tärppipäiviin... Muita kisaajia ei ollut ja molemmat pääsivät ROP-kehään. Arska huusi Raskan perään, kun Pipsa yritti viedä sitä. Tuomari vaati minua liikuttamaan molemmat koirat, ja Pipsa assisteerasi pitelemällä sitä toista. Loppu hyvin kaikki hyvin: vahinkoja ei sattunut , Arska oli ROP, Raska VSP ja molemmat saivat sertin. Jäimme vielä ryhmäkehiin, jossa Arska nostettiin kahdeksan parhaan joukkoon, mutta palkintopalleille ei kuitenkaan päästy. Arskaa pyöritin sen jälkeen vielä parissa näyttelyssä, mutta se viimeinen serti jäi vielä saamatta.

Raska kehässä Valkeakoskella

Arskan kanssa ryhmäkehässä

Arska Vantaalla. Apuhandleri Ekku auttoi, kun halusin itse ottaa kuvan.

Syyskuun 5. ja 6. järjestettiin SATYn luonnetesti kahtena iltatestinä Ogelissa. Kaapo oli tulessa 6.9. ja poika selvisi koettelemuksesta hienosti +174 p, laukausvarma. Hieno, hieno Kaapo! Mika ja Kaapo ovat myös treenailleet ahkerasti BH tähtäimessä. Kaapo oli myös meillä hoidossa päivän marraskuussa, ja edelleenkin: ihana Kaapo!

Kaapo

Syyskuussa meidät saavutti myös suru-uutinen: Manta (Multi Ch Glegdale Rare Rosemallow) oli lähtenyt sateenkaarisillalle. Kaunis, suloinen Manta. Manta jätti minunkin sydämeeni reiän, Rantin "kaksonen". Saatan tuskin kuvitella sitä tyhjyyttä, jonka Manta jätti Erjan ja Karin luo.

Manta hehkeimmillään, 5-vuotiaana 2006

Marraskuussa "jouduin" myös Kennelliiton valtuuston kokoukseen. En halunnut jatkaa valtuutettuna, mutta lupauduin varavaltuutetuksi, kun paikkoja oli niin vaikea täyttää. Tarkoittaa sitä, että kun en suostunut menemään tämän valtuustokauden ensimmäiseen kokoukseen keväällä, siellä ei ollut SATYn edustajaa. Nyt oli, kun minä menin. Ja kaksi seuraavaakin vuotta taitaa SATYn edustuksen paikallaolo olla sen varassa, menenkö minä sinne... Mistähän löytyisi sellaisia yhdistysaktiiveja, jotka sitoutuisivat hoitamaan loppuun ne tehtävät, joihin ovat lupautuneet? Eipä kyllä syyskokouksessa ollut toimihenkilöpaikoille tunkua, joten hyvä että jäsenistö on kuitenkin täysin tyytväistä .

Tämä lyhykäisyydessään kuluneesta syksystä. Hyvää vuotta 2012 kaikille! Yritän palauttaa blogin käyttöön ja siihen käyttöön kuin sen perustin: treeniblogiksi.

Olemme me muistaneet leikkiä myös kavereiden kanssa: ensi"lumilla" Raska, Rena, Toivo, Deco & Magda

Masa, Mei lì, Rena, Erja ja Raska

torstai, 4. elokuu 2011

Kesäkuulumisia, osa III - agility

Raskan agility ei edistynyt lainkaan ennen kesäleiriä, eli emme treenanneet kertaakaan. Renakaan ei ole treenannut, mutta sehän ei kilpailemista estä . Agirotu pidettiin Lappeenrannassa 10.7. ja kyllähän sinne tietysti piti mennä ja kun joukkueeseen kerran tarvittiin koiraa, niin lupasin Renan mukaan. Tukalan helteisessä Kisapuistossa (lämpö taas kerran 30 asteen hujakoilla) starttasimme sitten "Karvakuonottarien" ensimmäisenä viestinviejänä. Ja ihan hyvin starttasimmekin, tuloksena joukkueen ainut virheetön ratasuoritus! Muut joukkuelaiset olivat Matti & Venni, Erika & Riemu sekä Katsu & Hippa. Airisagilityssä on taas menossa sukupolven vaihdos, mutta uusi sukupolvi ei ole ihan vielä kisavalmista tai -ikäistä.

Rena keinulla (kuva: Kirsi S)

Raska pääsi jatkamaan agilityharrastustaan kesäleirillä Hartolassa 23. - 28.7. Sunnuntaina ja maanantaina agilityä oli kouluttamassa Sanna ...(?) Ehdimme harjoitella muutaman esteen radanpätkillä (hypyt ja putki) ennakoivaa valssia. Estetreeniä teimme puomilla ja aalla, pituuden ja renkaan harjoittelun yhdistimme irtoamisharjoitukseen.  Lisäksi irtoamisharjoitusta tehtiin pitkällä suoralla (hypyt ja putki). Takaakiertokin oli maanantaina ohjelmassa sekä hyppy-ympyrä. Raska sai hyvää tehokasta treeniä, kun palasteltiin harjoitukse tarpeeksi lyhyisiin pätkiin. Eikä ollut yhtään hassumpi! Nipistämäänkin pääsi vain kerran...

Lipsuin periaatteistani sen verran, että Renakin treenasi sunnuntaina yhden mölliradan matalilla esteillä. Me kun nykyisin vain kisaamme, emme harjoittele . Ilman sen kummempaa harjoitteluakin selvisimme tiistain kilpailuradasta virheettä ja saimme Pablon maljan kotiin jo kolmantena vuonna peräkkäin. Tämän vuoden kilpailut taisivatkin Renan oaslta olla sitten siinä...

Möllirata oli oikeasti möllimölleille, koska kisaamassa olivat myös juniorisarjalaiset Raska, Rymy ja Riimi. Seniorimölli Aarne voitti, Wolke oli toinen ja Raska kolmas. Raskakin on siis korkannut agilitykisat, vieläpä palkintopallisijoituksella . Juoksun jälkeen voisi varmaan miettiä treenaamisen jatkamista.

Takaakiertoharjoitus

Viimeistään palkatessa tuli hiki

keskiviikko, 3. elokuu 2011

Kesäkuulumisia, osa II – näyttelyt

Kuten ”edellisessä jaksossa” jo vihjasin, osallistui Raska elämänsä ensimmäiseen oikeaan näyttelyyn 2.7. Tuusulassa, tuomarina Leni Finne. Päivä oli helteinen, kolmenkymmenen celsiusasteen tietämissä, ja Tuusulan urheilukentällä oli juuri niin tukalaa kuin siellä tuppaa olemaan. Raska saapui näyttelyalueelle melkeinpä räyhäkkäästi, reippaana ja uteliaana, mutta hetken päästä ilmeisesti helle, hormonit ja huima määrä hurttia sai sen mielialan laskemaan. Tutut ihmiset ilahduttivat, mutta se nyt on vaan niin, että Raskalla roikkuu helteessä kielen lisäksi myös häntä.

Typsy innostui temputtelusta ja naksuttelusta ja kehään mentiin iloisin mielin. Raska esiintyi ja liikkui hyvin, mutta minuun iskivät pahat aavistukset, kun tuomari jo ennen pöydän takaa nousemistaan  alkoi kaivelemaan esiin rotumääritelmää ja mittakeppiä. Tuomari asetti mitan mielestään 56 senttiin ja heilutteli sitä Raskan selän päällä ja oli sitä mieltä, että ”tämähän on tuskin 50 senttiä!” Tässä kohtaa hieman protestoin, sillä pieni se voi olla, mutta kääpiömitan se ohitti sentään jo puolivuotiaana!  (Tuomarikoulutukseen kannattaisi ehkä lisätä mittatikun oikea käyttö – tai jos se koulutuksessa jo on, lisätä harjoitustöitä – sillä tämä ei ole eka kerta, kun mittaus menee ”vähän” pieleen: pari vuotta sitten leirinäyttelyssä tuomari sai Rantista lähes oikean kokoisen…)
 
Koiran kopeloituaaan tuomari sipaisi vielä kätensä Raskan häntää pitkin ja oli jo astumassa poispäin, kun kääntyi tuijottamaan minua ja tarttui uudelleen hännänpäähän: ”Tämäkin vielä!” Mitäpä siinä esittäjä muuta tekee kuin hymyilee kohteliaasti, kun tuomari hiplailee knikkiä koiran hännän päässä ja päivittelee, että ”kun se on niin näpsäkän näköinen muuten.”
 
Koukku hännän päässä tuotti meille harmaan nauhan eli laatumaininnan HYL, mutta e.m. virheitä lukuun ottamatta arvostelu oli oikein hyvä. Harmaa nauha ekasta näyttelystä ei ole erityisen kannustava, mutta en ollut ihan niin järkyttynyt kuin kasvattaja-parka , koska arvosteluja puhtaaksi kirjoittaneena tiesin, että Raskalla ei ollut kuitenkaan kunnia olla ensimmäinen, joka sai hännän pään takia HYLyn, vaan sen ”onnen” sai osakseen eräs airis jo viime kesänä.
 
Elämä on.
 
 
"Oikea askelpituus"
 
 
"Ikään sopiva eturinta" (kuvat by Katsu)
 
 
 
Mutta ei kun uutta matoa koukkuun. Seuraava näyttely oli 23.7. Tuomarinkartanossa ja sinne vein myös Kaapon (G. Sultan Of Swing). Kaapon perheelle tuli viime hetkellä pakottava este, mutta sain kuitenkin koiran mukaani. Hellettä oli jälleen kolmisenkymmentä astetta ja ilma vielä tukalamman tuntuinen kuin Tuusulassa. Kamojen ja koirien raijaamisen jälkeen ei paljon tehnyt mieli hillua vaan tyydyin istuskeleman päivänvarjon alla toinen koira jaloissani ja toinen häkissä, koiria välillä vaihdellen.
 
Olin ajoissa paikalla ja kehä jonkun verran myöhässä, joten sitä tuskaista odotusta kesti. Irmeli ilmaantui onnekseni seuranpitäjäksi ja avusti ystävällisesti pitelemällä toista koiraa, kun oli toisen kanssa kehässä. Odotus oli juuri niin pitkä, että molemmilta koirilta tuntui loppuvan viimeinenkin puhti siinä vaiheessa, kun sipaisin viimeiset kammanvedot ennen kehää…
 
Ryytymisestä huolimatta Kaapo esiintyi erittäin asiallisesti, vaikka sen kanssa ei ole esiintymistä harjoiteltu. Jenkkituomari Peggy Beisel-McIlwaine tuntui tykkäävän ja palkitsi Kaapon ERIllä ja SA:lla. PU-luokassa Kaapo sijoittui toiseksi Williamin voittaessa, joten SERTi oli tosiasia! Vasta kun kehätoimitsija tarjosi myös oranssia ruusuketta, muistin, että kyseessähän oli KV-näyttely.
 
Pikainen koiran vaihto kehän reunalla ja Raska kehään. Typsykkä venkoili vähän, kun asetin sitä seisomaan tuomaripöydän eteen, mutta ystävällinen tuomari asetteli Raskan kuosiin sitä läpikäydessää, minkä jälkeen tytsy törötti oikein mallikkaasti siinä asennossa. Oma pää oli helteestä sen verran pehmennyt, että huomasin edestakas-liikkeitä näytettäessä vasta palatessa, että Raska peitsaa. Taas tuomari ystävällisesti pyysi tekemään uudestaan, koska koira peitsaa. Kun tuomari lähetti kiertämään kehää, hän totesi ”Slower please – I’m old school”. Hitaammin ravaaminenkin onnistui, kun muistin antaa ”ravi”-käskyn.
 
Todella miellyttävä tuomari! – Eikä vain sen takia, että antoi Raskallekin SA:n ja sijoitti sen kolmanneksi, mikä merkitsi SERTiä myös Raskalle. Jotkut näyttelypäivät vaan ovat mukavampia kuin toiset – helteestä huolimatta . Molemmat koirat saivat hyvät arvostelut (jotka päivitän kotisivuille – joskus) ja Raskan koosta tuomari totesi vain, että kokoskaalan alarajalla, ja olin kuulevani myös lauseen ”which I prefer”, mutta sitä ei kehätoimitsija ollut kirjoittanut.
 
Näännyttävän päivän jälkeen koirista ei saatu kovin ryhdikkäitä kuvia ilman avustajaa. Toivottavasti tulee vielä uusia tilaisuuksia ottaa Kaaposta edustuskuvia, kun se kuitenkin on melkoisen edustava

Raska

Kaapo (kuvat by Mika V)

keskiviikko, 3. elokuu 2011

Kesäkuulumisia, osa I – yleistä

Meillä on ollut kuuma. Välillä on satanut vähän. Sitten on ollut kuuma tai kuumempi. Ja aika usein on ollut SIETÄMÄTTÖMÄN kuuma! Ei se tietysti haittaisi, jos voisi istua puun alla varjossa ja liottaa varpaita järvessä, mutta olosuhteet eivät ole olleet ihan niin suotuisat. Eli läähätystä ja hikoilua pääasiassa.

Pääsimme jossain vaiheessa kesäkuuta myös Mantan juhliin ja saimme samalla nähdä pienen (siis periaatteessa pienen) Masa-pojan. Pimut juoksutettiin metsässä, Mantaa juhlittiin ja Masaa syliteltiin ja siliteltiin. Hauska päivä siis
 
1.7. oli vuorossa Raskan 1-vuotissynttärit.  Raska-parka vietti synttäreitään trimmauspöydällä, mutta seuraavana päivänä ostimme sentään yhdessä synttärilahjan ja se on vieläkin ”hengissä” ja kovasti pidetty.
 
Raska on tekemällä tehnyt juoksua ainakin kaksi kuukautta ja nyt se juoksu on todellakin alkanut.  Juoksua odotellessa on ollut välillä havaittavissa keskittymisvaikeuksia tai ”pikkupiru”-moodia tai mörköilyä. Enimmäkseen ipana on kuitenkin ollut oma riiviömäinen itsensä. Saas nähdä mitä loppujuoksu ja valeraskausaika tuovat tullessaan…

Manta  10 v

Millolan kolme äMMää rivissä

Kyläilyreissulla otettiin Erjan avustuksella Raskasta poseerauskuvia

Tällaista meillä... helteelläkin...