Minulla oli sunnuntain kisasta paha fiilis etukäteen, en tiedä oliko se sitten itseään toteuttava ennuste...

ALOon oli ilmoitettu 22 koiraa ja luokka merkitty alkamaan 10:00. Kun ei ollut aavistustakaan, missä vaiheessa on oma vuoro, piti paikalle mennä aikaisin, koska Renan täytyy totutella "ilmapiiriin", vaikka Lappeenrannan Prisman parkkihalli olikin jo viime kerralta tuttu. Aikaisemmin Rena on vaatinut pitkänkin "jumpan" ennen kuin on todella alkanut pelittää, mutta nyt se tuntui heti kättelyssä olevan hyvässä vireessä, minkä jälkeen viretila alkoikin heilahdella. Ehdin jonkun verran muistutella Renan mieleen liikkeitä enne paikallaoloja, jotka tehtiin kolmessa ryhmässä perän jälkeen. Rena oli toisessa ryhmässä ja jo paikalle mentäessä sen kontakti oli melko lailla hukassa. Luoksepäästävyydessä se onnistui sekä menemään vastaan että väistämään ja arvosteluksi saatiin 8. Paikallaolo oli sinällään erinomainen, mutta maahanmenoon tarvittiin kaksi käskyä, eikä ylös nousua tapahtunut toisellakaan: 7.

Tässä vaiheessa oli erityisen huono fiilis, kun katselin parin ensimmäisen koiran arvostelua: Salme Mujunen on melko tiukka arvostellessaan alokkaiden seuraamista. Olen pitänyt seuraamista meidän murheenkryyninä, koska Renan kontakti pätkii helposti ja laskeskelin, että jos seuraamiset on kuutosen luokkaa, niin on kova homma saada enää 160 pistettä kasaan. Mutta kuinkas sitten kävikään...

Rena oli suoritusvuorossa kymmenentenä, joten ehdin vielä viritellä ja muistutella liikkeitä mieleen ensisijaisesti palkkaamalla. Tuomari piti kahvitauon juuri ennen Renaa, joten kehään menon ajoitusta ei voinut tehdä varsinaisena sekuntipelinä.

Hihnassa seuraaminen meni hyvin, vaikka ekan pysähdyksen Rena tekikikin pitkän kaavan kautta: myöhästyi pysähdyksessä, vaikka hidastin normaalisti mutta päätyi kuitenkin perusasentoon mutkan kautta. Olin todella iloisesti yllättynyt, kun tuomari kehui kontaktia, koiran paikkaa ja tiiviitä käännöksiä ja heilautti ysin. Vapaana seuraamisessa Rena rapsutteli kaulaansa ekassa pysäytyksessä, herpaantui hetkeksi kehän ulkopuolella vinkuvan lelun takia ja teki vasemmalle käännöksen huonommin ja sain minäkin maininnan vasemman käden käytöstä=käyttämättömyydestä: 8. Renan seuraaminen ilmeisesti näyttää paremmalta kuin tuntuu - onhan se niin erilainen kuin Ranti (ja Tahvo sitä ennen), jolla kokoa on niin paljon enemmän ja yleensä vielä enemmän intoa kuin tarkkuutta. Rena ilmeisesti seuraa hyvässä paikassa, mutta kun on tottunut siihen, että on suurin piirtein koiran pää sylissä...

Fiilis oli siis vaihteeksi tosi hyvä, kun lähdettiin liikkeestä maahanmenoon, mutta sitä kesti vain sen hetken: Rena lakosi maahan kauan ennen kuin sain luvan käskyttää. Jos olisi älynnyt antaa uuden seuraa-käskyn ja saanut koiran mukaani, niin jotain pisteitä olisi saatu, mutta ennakointiin varautumattomana sekin hetki meni ohi. Perään luoksetulo, joka oli kympin suoritus. Eteenistuminen oli aavistuksen väljä ja aavistuksen vino, mutta perusasento erinomainen. Seisomisessa Rena ei ennakoinut, mutta ei myöskään jäänyt seisomaan vaan rätkähti taas maahan. Kuorrutukseksi kakun päälle Rena otti myös bravuuristaan hypystä nollan: se lähti liikkeelle hyppy-käskyllä, mutta pysähtyi äkisti nenä kiinni esteessä haistelemaan ylintä lautaa. Heteken kuluttua se kääntyi minua päin ihmettelemään että "mitä mun pitikään tehdä?". Sanoin "Hyppy", jolloin koira hyppäsi minua vasten... Tehtiin sitten harjoituksen vuoksi vielä se hyppykin ja liike loppuun asti.

Tuomarin mielestä "tällä koiralla on ainakin huumorintajua" ja minulla on "lupaava tokokoiran alku" ja touhu oli mukavan näköistä ja meille vaan valitettavasti tuli nyt "ohareita". Kokonaisvaikutelma oli 9, mikä on tietysti aika hyvin 118 pisteen suorituksesta. Ja hyvä että edes koiralla on huumorintajua, oma alkoikin jo loppua...

Yleensä ensi harmin nieltyäni olen aika hyvä analysoimaan ja keksimään, mikä meni pieleen ja mistä jatkaa, mutta nyt olen aika hukassa. Oikean viretason kanssa on ongelma, se tiedän ja sitä pitää työstää. Ennakointi ei aikaisemmin ole ollut ongelma, joten sitä ei ole tullut työstettyä. Käskyihin reagoimattomuus ON ollut kerran ongelma (siinä kirotussa BH-kokeessa). Pitäisikö tähän sitten vaan suhtautua niin, että sattuipa vaan monta "oharia" samana kokeeseen. Työmaata kyllä riittää, kun painin seisomisen, ennakoinnin ja vireen kanssa, mutta kai tässä on repertuaariakin laajennettava, ettei käy yksitoikkoiseksi.

Hetken jo ajattelin vaihtavani koulutusharrastuksen puutarhanhoitoon, mutta tänään kyllä pyörii jo päässä, että mitä pitäisi treenata ja miten. Hakunilassa on rajoittamaton kisa toukokuussa, taidan ilmoittaa Renan sinne. Se on sitten viimeinen mahdollisuus saada TK1 kasaan, jollei juoksu ala sitä ennen. Pentujen jälkeen on viimeistään aika siirtyä eteenpäin ja unohtaa alokasluokka. Jos kokeisiin pääsy on näin kiven alla jatkossakin, niin eipä sitä viitsi turhia jauhaa.

Treenit siis jatkuu, vaikka hieman edelleen kaivelee, että Roopekin on tehnyt paremman tuloksen...

Ai niin, sen verran vielä, että olin aika otettu Mujusesta tuomarina. Yksi ainoa koira nollasi alokkaan paikallaolon. Nousi ja liikkui sen verran, että liike meni nollille. Mujunen käski hakea koiran pois heti, kun liike oli mennyt nollille eikä jäänyt odottamaan aiheuttaisiko se häiriötä muille vai ei. Toimisivatpa kaikki tuomarit samoin! Arvostelu oli tarkkaa, tasapuolista ja sääntökirjan mukaista, kaikki puutteet kommentoitiin tarkkaan, mutta yleissävy oli positiivinen ja kannustava. Seuraamisen arvostelu tuntui tiukemmalta kuin alo-kokeissa keskimäärin, mutta sillähän ei ole väliä niin kauan kuin arvostelu on kaikille sama.