Käveltiin vaihtelun vuoksi kartanolle. Renaa kiinnosti enemmän tenniskentältä kuuluvat äänet, kuin minun tekemiseni, joten typykkä pääsi takaisin tolpaan pikaisesti. Ranti sai sitten tehdä pätkän seuraamista ja kaukokäskyjä sekä tietysti leikkiä patukalla, minkä jälkeen Rena olikin jo paremmin kuulolla.

Seuraamista sen verran, että pystyin toteamaan koiran olevan kuulolla ja sitten istumisia. Ei edistystä nähtävistä. Mikä ihme näissä jäävissä tökkii? Maahanmeno on varmaa, mutta istuminen ja seisominen runsaasta harjoittelusta huolimatta ihan arpomista - ja mieluiten arvotaan siinäkin se maahanmeno. Kohta on pakko hankkia joku oikeasti osaava kouluttaja avuksi... Sattuneesta syystä harjoiteltiin myös ennakoimattomuutta ja siinä ei onneksi tarvittu montaa vahvistusta.

Ensimmäinen kerta kaukokäskyjä kärsi vähän ohikulkijoista ja muusta ympäristön elämästä, eli aika häiriöherkkä oli tytsy tänään. Otin sitten niin läheltä, että erehtymisen mahdollisuutta ei ollut.

Välissä heittelin Rantille kapulaa, jotta saisin Renan mielenkiinnon kapulaan nousemaan. Ja kyllä sainkin. Molempien mielitavara treenirepussa oli noutokapula. Oikeastaan hassu juttu, mutta sinällään positiivista - täytyyhän kapulan olla mieluinen. Täydelliseen noutoon tarvitaan toki muutakin ;-)

Rena sai lähteä liikkuvan kapulan perään kaksi kertaa ja tuoda sen minulle, kun juoksin karkuun. Renan tullessa luo tartuin kapulaan ja annoin vastusta sen verran, että saatiin 'taistelua' aikaiseksi mutta Rena ei päässyt mälväämään ja vaihdoin sitten makkaraan. Otin perään vielä kaksi pitoharjoitusta edessä istuen. En pidättänyt pitkään, mutta Rena otti kapulan epäröimättä ja piti pureskelematta ja pudottamatta, eli hyvä juttu.

Istu-maahan-istut meni toisella kierroksella paremmin ja keskittyneemmin ja pääsin palkaamaan lopuksi istumaan noususta lelulla heittämällä. Ja viimeiseksi taas patukalle irtoamista. Nyt ei päässyt lelu hukkumaan - parkkipaikalla etäisyys ei kasva liikaa ja vaadin vain pikaisen kontaktin ennen irtoamiskäskyä.