Piti kävellä kartanolle kouluttamaan, kun muuten en olisi saanut motivoitua itseäni edes niin pitkälle lenkille, mutta kannattaako väsyneenä kouluttaa? (Retorinen kysymys!)

Koulutimpa kumminkin. Alkuviritysten jälkeen tein sen verran seuraamista, että totesin olevan jälleen aika siirtyä yleiskuvasta yksityiskohtiin, eli paikan ja varsinkin vasemmalle käännöksen tarkentamiseen. Istumisia otin muutaman, kokeilin mm. hidasta käyntiä apuna. Lähinna totesin vain tilanteen, en jaksanut pohtia pidemmälle. Sitten kaivoinkin taas esiin noutokapulan...

Ajatuksissa käväisi, että olisi piänyt ensin touhuta kapulalla Rantin kanssa, jotta Renan mielenkiinto asiaan olisi noussut, mutta siis vain käväisi. Heitin kapulan ja laskin Renan liikkuvan kapulan perään. Typy lähti vauhdilla, mutta arpoi otetta hieman ja tarttui kapulaan päästä. Takaisin laukatessa kapula ei pysynyt vauhdissa mukana, joten Rena loikki takaisin ilman kapulaan. Totesin vain, että oh-hoh-miten-kävi ja Rena teki uukkarin takaisin kapulalle. Ihmetteli sitä aikansa, mutta kun maasta nostaminen on niiin ikävää (tai mitälie) niin kapula jäi. Laskin Rantin hakemaan kapulaa, mutta en älynnyt ottaa Renaa kiinni. Ranti-parassa kun ei ole 'miestä' kertomaan (miten olis, eihän sillä ole muniakaan...), että kapula on MUN, se yritti epätoivoisesti taklaustekniikalla pitää Renan irti kapulasta, joka siis Rantin suussa oli erittäin kiinnostava. Eli kapulahan ei minulle asti tullut ennen kuin otin Renan pois. Ranti sai sitten tehdä muutaman noudon Renan katsellessa vierestä.

Koirien vaihto ja hetsasin vielä hieman lisää kapulalla, ennen kuin heitin sen ja laskin Renan liikkuvan kapulan perään. Jälleen Rena tarttui kapulan päähän ja kapula putosi. Tällä kertaa laitoin Renan kiinni eleettömästi, irroitin Rantin ja sanoin 'tuo'. Ranti sai taas noutaa ja saada siitä palkkaa ja olla muutenkin hieno ja ihailtu.

Minäkään en kovin usein tee samaa virhettä enää kolmatta kertaa, joten nyt annoin Renan pidellä kapulaa pari kertaa, ennen kuin heitin sen taas. Nyt melko lyhyt heitto ja Rena vierivän kapulan perään. Kun se tarttui kapulaan keskeltä niin hirveät bileet pystyyn! Vajaan metrin päässä minusta Rena sylkäisi kapulan tarttuakseen patukkaan, joten saatiin homma kunnialla päätökseen ja palkkaukseen.

Muuta ei sitten tehtykään kuin istu-maahan-istu -siirtymiä nopealla tempolla ja joka siirrosta palkaten. Jos jotain hyvää näistä treeneistä pitää löytää, niin olipa taas hyvä muistutus siitä, että ei kannata koiria kiusata, jos ei itselläkään pysy ajatukset ja liikkuminen kasassa. Ja ajatella voi ihan etukäteenkin... Ja onhan se hienoa, että on tuollainen äidin oma pikku apukouluttaja Ranti, joka tulee apuun, kun omat kyvyt motivointiin loppuu. Vielä kun sen saisi kertomaan Renalle ihan ilman välikäsiä, että mitä toi ämmä haluaa tehtävän, kun se vinkaisee, että 'tuo!'...