Meiltä on kulunut tosiaankin koko viikko ilman alkeellisintakaan treenin tynkää. Joskus käy näinkin...

Mutta kuluihan tuo viikko muutenkin. Viikonloppuna Ranti pääsi vuorokaudeksi hoitolaan, kun piipahdin Erjan ja Renan kanssa etelän suunnalla eli Tallinnassa. Rena käyttäytyi kauniisti sekä matkalla että kehässä ja vaivan palkaksi saatiin myös Viron serti.

Ranti puolestaan teki hyvää vaikutusta hoitolassa. Rantihan on parhaimmillaan lähes täydellinen ja nyt se oli päättänyt näyttää parhaat puolensa. Vannoutunut belgimieskin totesi, että jos airikset ova tuollaisia, hänkin haluaa yhden. "Se on hieno koira - ja niin kauniskin!" Ehkäpä siihen taloon ei kuitenkaan kovin pian ole airista tulossa, kun ne aikaisemmat hoitoairikset ovat enimmäkseen menneet kahteen kategoriaa: 'hankalat' ja 'lähes mahdottomat' ;-)

Tyytyväisyys oli kyllä molemminpuoleista. Oli mukavaa hakea hoidosta pois iloinen ja rento koira, jolla ei ollut mitään kiirettä kotiin - se esitteli mielellään Renallekin uutta 'kotiaan' ja plantaasejaan... Toisenlaisiakin kokemuksia kun on. Onneksi Rantin edellinen käynti toisessa hoitolassa ei kestänyt kuin kaksi yötä; oli surullista hakea kotiin koiraa, jolla oli tolkuton jano ja hirvittävä pissahätä. Koiraan ja sen makuualustaan oli iskostunut tympeä virtsanhaju, joka ei todellakaan ollut peräisin siitä, että koira itse olisi pissannut alusensa - tarhakin oli niin likainen, ettei se halunnut tehdä tarpeitaan sinnekään :-(. Tästä eteenpäin jää matkat tekemättä, jos en saa koiria hoitoon 'Rantin lomakotiin' ;-)