Meillä oli kiireinen ja aika jännittävä sunnuntai. Agilityn rotumestaruuksia jännitimme vain katsomossa  - minulla kun ei sattuneesta syystä ollut omaa koiraa ilmoitettuna. Lähes kaikki muut siellä olivatkin. Mestaruuden voitti Nipsu kahdella hienolla radalla, toiseksi tuli Venni ja kolmanneksi Ronda. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun onnistuin näkemään Nipsun agilityradalla, mikä oli hauskaa jo sinällään. Olen onnistunut näkemään koiran ainutkertaiset käynnit luonnetestissä ja näyttelyssä, mutta se pääsee (Etelä-Suomessa!) agilityn kolmosluokkaan ja ehtii kisata sielläkin ties kuinka kauan, ennen kuin onnistun näkemään sen radalla! Alkaa ilmeisesti ote lipsua...

Illalla kävin vielä Oraakkelin luona esittämässä kysymyksen onko ja jos niin montako. Vastaus "Kyllä" tuli nopeasti ja aika nopeasti päästiin myös laskuissa kahdeksaan. "Ja siellähän on yleensä aina enemmän...". Suomeksi sanottuna käytin Renan tiineysultrassa ja pentuja pitäisi olla tulossa ainakin kahdeksan. Nyt voin alkaa perustellusti nähdä painajaisia kymenestä pennusta - kymmenen tai kaksitoista EI mene siinä missä kahdeksan. Saa siis peukuttaa sitä toivomaani kahdeksan pennun pentuetta...

Olin aivan loppuviikosta ollut huomaavinani nisien ja vatsan paisumista, mutta kun tulimme ultrasta kotiin, Rena oli selvästi saanut itselleen mahan. Oma osuutensa vaikutelman tekemiseen saattoi tiedon lisäksi olla geelatuilla mahakarvoilla. ;-)