Renalla on jo Masu. Ei suuren suuri, mutta selvästi erottuva, joten oli onnekasta, että Hämeenlinnan näyttelyyn vaihtui tuomari ja sain peruttua osallistumisemme. Missin mitat ovat toistaiseksi Renalta menneet... Muodonmuutoksen huomioonottaen sen paino on noussut ihmeen vähän - vain pari sataa grammaan kesäkuiseen painoon verrattuna, juoksua edeltävää painoa ei valitettavasti ole verrattavana.

Viikolla Rena vaikutti parina päivänä hieman huonovointiselta, mutta ei kuitenkaan niin huonovointiselta, että se olisi syömistä estänyt! Renan liikkumisessa on tapahtunut selkeä muutos. Hihnassa se ravaa jo hitaassakin vauhdissa (kuukausi sitten minun piti kävellä kovempaa kuin oikeasti pystyn, jotta sain sen pysymään ravilla) ja vapaana juostessaan se välttelee kontakteja. Eilen se ensimmäistä kertaa oli selvästi haluton riekkumaan Rantin kanssa. Aiemmin sen ruumiinkieli on viestittänyt selvästi, että "Varo vähän!", mutta eilen viesti kuului jo, että "Älä viitsi!".

Treenimme ovat jo äitiyslomalla, jatketaan sitten, kun pennut ovat maailmalla. Renalla voi olla mielenkiintoa töihin jo sitä ennen, mutta minun resurssini eivät kyllä riitä niin kauan kuin jaloissa pyörii yksikin pentu. Reeniblogi muuttunee siis väliaikaisesti pentublogiksi.

Vielä neljä viikkoa odotusta...