Minulla oli viikonlopuksi lippu agilityn MM-kisoihin. Koska kaikki meni niin sujuvasti Renan ja pentujen kanssa ja Erja oli valmis tulemaan lapsenvahdiksi, päätin sunnuntaina lähteä katsomaan maksien finaalirataa, ettei menisi koko 25 euroa vain Kennelliiton kannatukseen.

Koiranhoitajat olivat tulossa yhdeksitoista. Puoli yhdeltätoista sain päähäni, että Rena on liian rauhallinen - se oli maannut koko aamun pentulaatikossa niin, etten edes siivoamaan päässyt. Ensin hymyilytti itseänikin ajatella, että paria päivää aikaisemmin olin huolissani siitä, ettei se ole koko ajan laatikossa ja nyt huolestuin siitä, että se on. Sitten kaivoin kuumemittarin esiin: 39,7. Voi P...A! Pääsin mielikuvituksissani sekunneissa vaihtoehtoon, jossa sekä emo että pennut ovat kuolleet...

Sain ajan Vantaan päivystävältä eläinlääkäriltä yhdeksi ja lapsenvahdit jäivät lapsenvahdeiksi, kun lähdin Renan kanssa lääkäriin sen sijaan, että olisin lähtenyt jäähalliin. Lääkäri tunnusteli Renan nisät, vatsan ja kohdun. Rena ei aristanut mitään mutta maitorauhaskudoksessa kahden nisän välillä oli muhkura. Maito tuli nisistä normaalisti ja oli oikean väristä. Verikokeesta näkyivät kohonneet tulehdusarvot, joten hoidoksi Rena sai antibioottia.

Pennut olivat nukkuneet tyytyväisinä koko lääkärireissumme ajan ja Renan lämpökin putosi illan mittaan jo alle 39:n. Tänään aamupäivällä se oli jo 38,3, joten eiköhän me selvitty säikähdyksellä. Mutta agility siis jäi näkemättä...

Tänään ovat viimeisetkin pennut tuplanneet painonsa ja tänään kiipesi ensimmäinen ulos vadista, johon olen ne laittanut laatikon putsauksen ajaksi. (En ollut lainkaan yllättynyt, kun totesin, että lattialle mätkähti nimenomaan 4-tyttö). Pitänee huomisaamusta lähtien ottaa käyttöön vadin sijasta amme - se Ikeasta hankittu ;-)