Mamushkan maha jatkaa kasvamistaan. Ensin se venyi alaspäin, mutta nyttemmin se on alkanut paisua sivuille päin. Joka päivä vatsa on silminnähden suurempi kuin edellisenä. Viikko laskettuun aikaan, joten mielenkiintoista nähdä, miten paljon nahka lopulta venyy.

Tänään tunsin liikkeet jo selvästi. Viikolla lähinna arvuuttelin, että liikkuuko vai eikö liiku, mutta eilen kävi Jonna, joka ensin 'leipoi' pennut hereille ja sitten kaiveli kunnes tunsi pennun liikkeet ;-) . Tänään riitti, että pitelin kättä Renan kupeella - ei tarvinnut 'herätellä' pentuja...

Tänään kokoilin myös pentulaatikon sen jälkeen kun olin käynyt kannustamassa Ransua näyttelyssä. Pentulaatikon piti olla piisovkeik, mutta niin vain senkin kokoamiseen kului aikaa ja hikipisaroita. Ei luulisi olevan ylivoimaista liittää neljä reunakappaletta toisiinsa huonekaluruuveilla ja ujuttaa pohja väliin, mutta kun se pohja ei mahtunut! Viimeistä ruuvia ei saanut kohdalleen, koska kulmaa ei saanut aivan kiinni. Ähersin ja tuhersin, kääntelin laatikkoa ja kääntelin pohjakappaletta, mutta ei vaan onnistunut. Viimein päätin 'säätää' pohjakappaletta, mutta sopivat työkalut olivat kortilla. Puukolla (tylsällä!) ja hiomapaperilla sain sitten vilmivanerin reunaan sen verran 'säätöä', että laatikko oli viimein kasassa.

Alla kuva Renan ensikäynnistä laatikossa. Kärsivä ilme lientyi hetken oleskelun jälkeen... Kuvakulmasta johtuen sekä maha, että laatikko näyttävät pienemmältä kuin todellisuudessa ovat, kyllä sinne airistyttö pentuineen mahtuu. Kuvaussession jälkeen virittelin vielä suojaa seinälle.