Seitsemäs raskausviikko on hyvässä vauhdissa ja on onneksi alkanut paljon mukavammissa merkeissä kuin edellinen! Viime viikkoon mahtui enemmän huolta ja jännitystä kuin on tarpeenkaan, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.

Rena alkoi ripulomaan tiistaina. Sillä on yleensä vatsa kunnossa ja satunnaiset ripulit menevät ohi itsestään, kun suoli on siltä erää tyhjennetty, joten en nytkään ryhtynyt mihinkään suurempaan hoito-operaatioon, vähensin vain ruokaa. Ripuli jatkui vielä seuraavanakin päivänä, joten rupesin kiltisti riisiliman keittoon. Torstaina ripuli jatkui edelleenkin siitä huolimatta, että Rena oli saanut ruuaksi vain pari lusikallista hyvin keitettyä riisiä ja silloin hermostuin. Lääkäriajan sain  perjantaille - onneksi, sillä kun päivällä hain Renan viedäkseni sen lääkäriin, sillä ei ollut pysynyt enää edes vesi sisällä. Rena oli vielä kohtuullisen reipas ja kulki häntä pystyssä, mutta oli itsestään selvää, että kauaa se ei tällaista menoa kestäisi.

Lääkäri otti Renasta verikokeet ja ultrasi kohdun varmistaakseen, että pennut ovat kunnossa. Ja kyllähän ne kunnossa olivat, ultran kuvaruudulta erottuivat sekä sykkivät sydämet että selkärankojen vetoketjut. Kyllähän pennut omansa ottavat, narttu siinä kärsii, jos ei saa ruokaa sisäänsä...

Veriarvoista leukosyytit ja trombosyytit olivat koholla, muuten kaikkia arvot olivat täysin normaalit. Diagnoosiksi tuli paksusuolen tulehdus ja Rena sai ensimmäisen antibioottiannoksen pistoksena. Kuuri jatkuu tableteilla 7 päivää. Evääksi Rena sai erikoissulavaa ruokaa, koska sillä ei ollut enää varaa olla syömättä.

Ja niin on lääketiede ihmeellistä: muutaman tunnin päästä oli ripulointi loppunut ja illalla Rena söi hillittömällä ruokahalulla ja joi vettä päälle - ihana ääni: veden latkinta! Taudin oireet hävisivät siis muutamassa tunnissa ja Renan ainoaksi ongelmaksi jäi se, mistä saisi riittävästi ruokaa! Nälkä on siis hirmuinen, vaikka ruoka-annokset ovat vähintäänkin riittäviä. Eilen Rena jopa julkeasti työnsi kuononsa Rantin kuppiin, kun se oli vielä syömässä - ennenkuulumatonta röyhkeyttä meidän aiemmin niin kiltiltä typykältä! Rantihan ei moisesta mitään tuumaa, mutta täytyy kuitenkin yrittää muistaa vahtia koiruleiden ruokailu loppuun asti, jotta kumpikin syö varmasti vain oman ruokansa.

Maha, joka perjantaina näytti kadonneen, on saatu takaisin ja yritän nyt pitää huolta siitä, ettei se pääse kasvamaan nopammin kuin pennut ;-)