Jos seuraavat seitsemän viikkoa kuluvat yhtä nopeasti kuin tämä viimeisin, niin pennut ovat luovutusiässä yhdessä hujauksessa!

Rena viihtyy pentulaatikon ulkopuolella jo pidempiä aikoja. Yritän rauhoitella itseni uskomaa, että se silti hoitaa pentunsa erinomaisesti - niin kuin tekeekin - ja tietää itse asiassa minua paremmin, milloin pennut hoitoa tarvitsevat. Ne eivät tarvitse sitä silloin, kun nukkuvat hiljaa yhdessä kasassa - porukassa on kyllä tyyppejä, jotka osaavat kertoa, kun tarvitsevat joitan.

Viimeisenä syntynyt tyttö on erityisen hyvä itseilmaisussaan: kiljuu heti, kun haluaa jotain. Se pystyy myös liikkumaan hämmästyttävän lujaa (näytti melkein kulkevan jaloillaan!) ja hyökkää määrätietoisesti Renaa kohti heti, kun ottaa siitä pienenkin hajun. Ei ole lainkaan yllättävää, että se oli nostanut eniten painoaan viimeisen vuorokauden aikana. Ykkös- ja nelospojat ovat "isoja poikia" ja jyräävät muut määrätietoisesti haluamaltaan nisältä. Ykköstyttö ja kakkospoika ovat puolestaan pentueen "pienet" ja helposti häviävät taistelun nisistä ahneemmilleen. Rena viettää kuitenkin niin paljon aikaa laatikossa, että jonon viimeisetkin saavat itsensä kylläisiksi.

Pigmentit alkavat mustua ja tan-väri lisääntyä. Pennuista alkaa löytyä persoonallisia piirteitä myös ulkonäöstä. On jo hieman ruskeampia päitä ja sirompia ja vankempia kalloja. Todella mielenkiintoista nähdä, millainen koira kustakin kasvaa.

1941508.jpg