Pentujen hampaat ovat jo niin terävät, että oli pakko ostaa reinotyyppiset aamutossut, jotta noiden alligaattorien seassa kestää liikkua ja istuskella. Aamutossumateriaali on mukavaa pureskeltavaa ja oma taitonsa on liikkua keittiötouhuissa, kun kummassakin aamutossussa roikkuu pentu!

Ulkoilemaan ehdittiin kauniin sään vallitessa. Onneksi pennut eivät ihan vielä sisäistäneet ulkoilun ihanuutta, koska tänään ei todellakaan ole ollut pennuille sopiva ulkoiluilma. Olisi se noloa, jos pentu lentäisi tiehensä myrskytuulen mukana tai valuisi sadevesiviemäriin. Enkä halua sellaistakaan riskiä ottaa, että kattopellit lennähtäisivät pentusten niskaan...

Ulko-oven avautuessa kynnyksellä oli ensin rivi poikia. Poikien pokka ei kuitenkaan riittänyt kynnyksen ylittämiseen vaan kun puolet pennuista oli viimein päässyt pihalle asti, kolme neljästä oli tyttöjä. Kaksi viimeistä pentua, tyttö ja poika, olivat joko toisessa unirytmissä muiden kanssa tai sitten vakaasti päättäneet, että ulkoilma ei ole heitä varten ja ne piti hakea sisältä ja kantaa ulos.

Tietyn vaikeuskertoimen pentujen uloshoukutteluun lisäsi Rena. Vaikka sisätiloissa Renan huoli pennuista on jo selvästi helpottanut, oli niiden laskeminen laveaan maailmaan vielä arveluttavaa. Rena ei normaalisti pihalla(kaan) pahemmin hauku, mutta nyt sen piti haukkua kaikki ohikulkijat - ja kuuliaiset pennut pakenivat sisään joka kerta. Pikku hiljaa päästiin Renan kanssa onneksi yhteisymmärrykseen siitä, että pennut ovat (kohtuullisen) turvassa pihassa, eivätkä ohikulkijat pääse niitä kidnappaamaan.

Rantin meluamiseen pennut ovat jo niin tottuneet kuluneiden viiden viikon aikana, että se ei niitä juuri hätkähdytä. Mutsin haukku otetaan kyllä tosissaan. Renaa huoletti myös Rantin hepulointi pihalla, mutta ei se sitten kuitenkaan malttanut olla kokonaan osallistumatta. Pienet ymmärsivät onneksi pysyä poissa jaloista.

Tytöt osasivat heti tehdä tarpeetkin ulos:

Pojat taas...

... jalat tutulla alustalla, kuinkas muuten!