... ainakin koiranpennun näkövinkkelistä. Sunnuntaina pikkupojat (pissapoikien nimellä myös kulkevat ;-)) tutustuivat moneen uuteen asiaan. Kuten lumeen. Kyllähän maassa oli jo monta päivää ollut valkoista härmää, jota hyvällä mielikuvituksella pystyi jopa lumeksi kutsumaan, mutta sunnuntai-iltana ei voinut enää erehtyä: lunta oli niin paljon, että sinne olisi hyvin voinut yhden (tai useamman) koiranpennun hukata.

Pojat kävivät myös autoajelulla uudella autolla ja tutustuivat reissulla muutamaan lapseen, koiraan ja kaneihin. Sälli innostui eniten lasten kanssa leikkimisestä mutta Patea kiinnostivat tasapuolisesti kaikki saatavilla olevat virikkeet, niin lapset, koirat (2 mustaa larbadoria, bc, podengo (rotaksi myös tituleerattu) ja tutusti huriseva airisukkeli), kanit kuin aikuisetkin. Lumimyräkässä leikkiminen Decon kanssa oli myös kivaa - airislapset eivät ymmärtäneet olevansa paimennettavia ja beeceekin ymmärtää juosta, kun sille iskee kepin suuhun...

Pate jaksoi vielä illallakin sukellella lumihankeen, mutta Sälli ei ollut yhtään niin otettu kinoksessa rämpimisestä. Lapioin polunkin pihan ympäri, jotta poikasten on helpompi käydä tarpeillaan (ja minun käydä korjaamassa niitä). Pate sukelteli siitä huolimatta syvään hankeen ja Sälli pysytteli mieluummin portailla.

Eiköhän siinä polun paikalla viimeistään perjantaina ole taas kuraoja... 

Sunnuntaiaamuna lunta oli vain näön vuoksi

Lunta on alkanut jo tulla, mutta myrsky on vasta alkamassa

Eihän näistä kuvia saa kuin takaapäin tai yläpuolelta... Pate taas.