Noin neljän ja puolen kuukauden totaalinen treenitauko päätettiin tiistaina Agitokolassa. Oletin Renan olevan tosi innokas, kun pääsee viimein tekemään jotain ja touhukkaalta se ensi alkuun vaikuttikin. Kuitenkin pian kesken seuraamisharjoituksen se muuttui epävarmaksi ja sain tehdä tosissanin töitä, että se vapautui uudelleen. Näin mentiin sitten melkein koko tunti: väliin hyvinä suorituksia ja sitten taas Rena oli varma, että aion piestä sen motivointipatukalla, pahoinpidellä noutokapulalla ja tappaa lelulla, jonka heitin sen pään yli. Jouduin tekemään ihan älyttömästi töitä, että sain homman laukaistua kerta toisensa jälkeen ja onnistuneen suorituksen aikaiseksi.

Ehdimme muistella lähes kaikkia temppuja: seuraamista, istumista, paikallaoloa, luoksetuloa (pysäytyksellä ja ilman), asennonvaihtoja, noutoa ja ruutua. Kaikki sieltä löytyivät ja treenikaveri, joka touhusi oman koiransa kanssa eikä erityisesti seurannut meitä, totesi, että "sillähän on hauskaa". Mutta työtä se hauskanpito vaati! Olin treenin jälkeen aivan uupunut...

Päällimmäiseksi jäi tietysti huoli siitä, miksi Rena käyttäytyi niin kuin käyttäytyi. Paikka oli tuttu, toiset koirat eivät käyttäytyneet häiritsevästi, pakotteen puolikastakaan en käyttänyt. Olen täysin ymmällä ja huolestuin tietysti, että Renaa sattuu johonkin paikkaan. Mitään muuta näyttöä ei siihen suuntaan ole kuitenkan ollut.