Tiistaina meillä oli taas kimppatokovuoro hallissa. En ole tehnyt joulukuun kimpan jälkeen muuta kuin vähän väliaikatokoa agilitytreeneissä eli en mitään. Vuorolle ei saapunut meidän lisäksemme muita kuin yksi cockeri, joten tilaa oli, vaikka emme viitsineet korjata kaikki esteitä syrjään.

Olen kyllä mietiskellyt kouluttamista tässä välillä, mutta en ole vielä saanut muodostettua päässäni mitään selvää suunnitelmaa. Niinpä ohjelmassa oli ”vähän kaikkea” eli muistelimme, mitä on treenattu, missä mennään. Seuraamista hyvin vähän, kaukkareita lyhyellä matkalla, jääviä liikkeitä, jotka ovat edelleen yhtä vaikeita: pysähtyy kyllä, mutta asento on arvottu – mieluiten se viimeisin palkattu. Hyppyesteellä otin ensin luoksetulohypyn, sitten poispäin. Tämä on kehittynyt itsestään, sillä Rena on alkanut kääntyä kohti estettä. Alo-hypyssä tyydyin siihen, että se kääntyi poikittain esteeseen nähden. Ensin palkkasin suoraan hypystä, sitten istutin käsimerkin avulla. Otin jopa koko liikkeen sivulle tuloa lukuunottamatta. Tässä ei pitäisi olla suurempaa työtä, kunhan vain tehdään sen verran toistoja, että oppii sen, että istu-käsky on tulossa esteen takana.

Paikallaolo tehtiin cockerin kanssa. Poistuin, muistaakseni ensimmäistä kertaa, näkyvistä. Ensin aivan lyhyeksi hetkeksi, sitten vielä pari kertaa aavistuksen pidemmäksi ajaksi. Tarkoituksena on opettaa Rena luottamaan siihen, että tulen takaisin. Ainakaan nyt häiriöttömässä tilanteessa ei ollut mitään ongelmaa.

Otin irtoamista lelulle ”eteen” –käskyllä sekä tasamaalla että yhden minihypyn yli. Tarkoituksena totuttaa siihen, että jos ”eteen”-käskyllä matkalle osuu esteitä, ne suoritetaan. Rena innostuikin hyppimään vapautuksen jälkeen myös tokoesteen yli takaisin. Tätä haetaan!

Lopuksi vaihdoimme vielä lajia. Puomi kerran, kepit muutaman kerran ja putkitreeni muutaman kerran. Aikaa olisi ollut vielä melkein vartti, mutta ajattelin, että ei pidä sentään liioitella...