Neljä viikkoa meni taas ihan huomaamatta, joten tiistaina oli kimppatokon vuoro. Olen edelleen ihan pihalla koko tokotreeneistä, mutta kun tarpeeksi jotain yrittää, alkaa suunnitelmatkin muotoutua.

Päätin jo etukäteen, etten käytä koko tuntia. Viime vuonna otin myös Rantin hetkeksi "treenamaan", joten Rena sai pienen hengähdystauon ja jaksoi siten koko tunnin. Tänä syksynä olen jättänyt Rantin kotiin ja tunti on aika pitkä aika treenattavaksi yhtä soittoa - varsinkin, kun minulla ei ole mitään treenisuunnitelmaa...

Ensin seuraamista makkaralla; paikka oli tauon jälkeen vähän hukassa (väljää), joten vahvistan nyt sitä. Kaikki jäävät otin perän jälkeen. Ensin istuminen: Ensin käsky "istu", sitten vasta seuraaminen, josta uudelleen istu-käsky. Istahti tosi napakasti. Maahan menon tein samalla kaavalla ja se oli kerrassaan upea - rätkäthi kauniisti. Mutta sitten seisominen. Se onnistui vain voimakkaalla avulla (makkara nenuun ja kehut päälle) ja sittenkin Rena jäi epävarmaksi. Kun myöhemmin jätin sen paikalleen seisomaan luoksetuloharjoitusta varten, se oli taas epävarma. Eli koko asentoon täytyy saada Renalle varmuutta.

Pohdiskelin jälkikäteen meidän jäävien liikkeiden ongelmaa ja tulin siihen loppupäätökseen (tällä erää) että minun on pakko opettaa sille ennakoivat vihjeet. Nyt vaan sitten pitäisi päättää, mitkä ne vihjeet on ja muistaa saada ne itselleen selkäytimeen, että Renallakin on mahdollisuus ne oppia.

Oikean tempon löytäminen kaukkareihin tuntuu Renan kanssa yllättävän vaikealta - se käyttäytyy tässäkin niin eri lailla kuin pojat - mutta selvää edistystä oli havaittavissa. Tätä treenataan agilitytreeneissä, kun on riittävä vire päällä. Lopetimme paikallaoloon. Poistui taas näkyvistä pariin otteeseen. Ei ongelmia. Oli hyvä lopettaa siinä vaiheessa, kun koiralla oli vielä intoa jäljellä.