Torstaina meillä oli ratatreeni. Hauskaa vaihtelua, vaikka treeniaika jääkin lyhyeksi. Teimme radan muuten virheittä, mutta yksi hyppy jäi välistä :-). Otimme uudelleen sen osan radasta, missä oli parantamisen varaa, ja toisella yrityksellä tehtiin kaikki esteet - enemmän Renan kuin minun ansiosta. Havaintoja: Radanlukutaitoni on todella ruosteessa. Olen ilmeisesti liian tottunut siihen, että koira menee minne ohjataan, vaikkei edes ohjattaisi kovin hyvin... Kilpailemattomuus näkyy, taidot ruostuu (jos niitä koskaan on ollutkaan!). Rena puolestaan on oppinut lukemaan rataa ja selvästi haki esteitä. Se oli mukava havainto. Alkaa kisainto nousta, mutta juoksuja ja valeraskautta odotellessa...

Ranti on ollut piristyksen tarpeessa, joten lähdimme perjantaina Jonnalle piristymään. Ranti selviytyi hyvin Askistontiestä ja alkoi sillalle päästyään kiskomaan Hämeenkylän suuntaan. Jonna tuli koirien kanssa vastaan ja siinä vaiheessa elukat eivät olleet pysyä nahoissaan. Hankikannon ansiosta pääsimme vielä oikaisemaan pellon poikki, joten ei tarvinnut paljon kulkea niillä haisevilla kaduilla. Rantia piristi jo pelkkä kanin ja muiden terraario- ja häkkieläinten etsiminen. Illan kohokonta kuitenkin oli, kun hamsteri tuli ulos mökistään . Rena jaksoi tuijottaa otusta rävähtämättä, Ranti tarvitsi hieman "taikasauvan" apua, että muisti olla rynnimättä häkkiä päin . Pitäisiköhän niile hankkia joku jyrsijä kotiin mielenvirkistykseksi . Jonna lähti Remon ja Decon kanssa saattamaan meitä kartanolle asti. Rantilla ei ollut mitään huolta maailmassa niin kauan kuin kaverit olivat mukana, mutta heti, kun saattajat kääntyivät takaisin, painui nenä maahan. Pääsimme kuitenkin kunnialla kotiin, vaikka nenä ja häntä olivatkin suurimman osan matkaa alhaalla.

Lauantaina meillä puolestaan kyläili Bertta (G. Skateaway). Hauska typykkä, joka osaa kyllä koiran kielen hyvin, mutta Renan mielestä vaati kuitenkin kurinpalautusta - vauhtia oli ilmeisesti liikaa . Kiltti pieni tyttö jaksoi hienosti olla pöydällä 2,5 tuntia. Mielipiteenilmaisunvapautta piti toki jonkun kerran kokeilla, mutta kokonaisuudessaan Bertta oli lähes trimmaajan unelma. Elohiiri lattialla, mutta pöydällä varma ja kärsivällinen, kiva pentu.

Ranti on petrannun pikkuhiljaa lääkekuurin aloitettuaan. Vaikka se vielä pöpöileekin, se ei ole niin "koomassa", etteikö nousisi sieltä, kun näkee ystäviä tai "vihamiehiä". Tänään se ensimmäistä kertaa viikkoihin kulki lähes koko lenkin reippaasti häntä pystyssä! Toivottavasti kehitys jatkuu, eikä pahoja takapakkeja tule...