Kävimme lauantaina LÄGIn Halli Cupissa eli epävirallisissa agilitykilpailuissa Lohjalla. LÄGIn hallissa ei ole tilaa ihan täysimittaiselle radalle, mutta mattoalusta on hyvä ja siisti. Rata oli ihan hauska. Kahden hypyn jälkeen kolme u-putkea rinnakkain niin, että sisään mentiin aina seuraavan kauimmaisesta päästä, meinasi mennä pää pyörälle.

Toinen putki oli musta ja sen suulla Rena pysähtyi aavistuksenomaiseksi hetkeksi, mutta olin ylpeä itsestäni, kun sain sen jatkamaan putkeen ilman, että tulin vetäneeksi sitä pois sieltä. Tästä putkestä ulos tultuaan Rena tekikin sitten ensimmäistä kertaa elämässään omavalintaisen esteen kilpailussa . En ottanut sitä käteen erityisen tiukasti ja "melkein" eteen osunut hyppy veti sen sitten puoleensa. Jatkoimme sujuvasti viimeiseen putkeen...

Aalla Rena tiesi olevansa kilpailussa, eikä olettanutkaan saavansa kädestä palkkaa eli ei tullut automaattisesti loppuun asti. Aivan selkeä kontakti kyllä, mutta tätä pitää jatkossa mietiskellä, ainakin pitää pitää huoli siitä, että en kilpailuissa hätäile tarpeettomasti kontakteilla. Viimeisen riman Rena pudotti, koska olin valinnut väärän juoksulinjan ja pysähdyin itse kuin seinään, mutta kaiken kaikkiaan ihan kiva rata. Sen olisi voinut tehdä uudestaankin, mutta koska olin jo kerran perunut ilmoittautumisen uusintaradalle en enää kehdannut perua perumistani.

Ja tottahan tavattiin myös Tiina, Matti, Viksu ja Venni. Rantikin pääsi Nikin ja "pikkutyttöjen" kanssa kävelylle. Rena ja Venni juoksentelivat Lohjanjärven rannalla irti, kun Rena ajoi jäniksen liikkeelle ja lähti painelemaan sen perässä järvenselälle. Katselin menoa jonkin aikaa, mutta kun Matti mainitsi sanan "sula" motivoiduin karjaisemaan RENA! TÄÄLLÄ! Tuntui aika hyvältä, kun koira alkoi välittömästi kaartaa takaisin päin ja jatkoi samaa vauhtia rantaan ja luokseni! Välimatkaa oli kuitenkin jo päässyt syntymään melkoisesti. Oli todellakin onni, että jäniksen pongasi Rena eikä Venni, Venniä olisi saattanut joutua etsimään vähän kauempaa...

Virkkalasta jatkettiin vielä Millolaan ja kiivettiin Erjan, Mantan ja Mei lín kanssa Äijäsmäelle. Rena jaksoi vielä väsyttää tyttärensä kohmeisessa hangessa.