Pitänee muistella viime viikon treenit ennen huomisen uusia treenejä.

Sen muistan, että kiihkeästi toivoin töistä kotiin päästessäni, että tapaisin kotona koiran, joka on juuri aloittanut juoksun. Turhaan toivoin. Olo oli niin vetämätön, että ihmettelin jälleen kerran, miten selviäsin edes lämmittelylenkistä, saati sitten treeneistä...

Toisessa reunassa hallia oli hyppysuora (muuri ja rengas ja pari hyppyä), jonka päässä kaksi rinnakkaista u-putkea. Toisessa reunassa paljon vaihtoehtoja tarjoava "rata", jossa puomi, keinu, kepit ja hyppyjä.

Hyppysuoralla totesin, että Rena ei mene yhteenkään  tarjolla olevista putken päistä, jollen ohjaa sitä sinne - se jää odottamaan ohjeita, mihin mennä. Niinpä ainoa ongelma oli, että näytin selkeästi - ja ehdin näyttämään - minne matka. Toisaalta kyllä ehdinkin näyttämään, kun Rena jäi odottamaan ohjeita,  mutta eihän se kovin sujuvaa menoa ole, jos koira pysähtyy odottelemaan . Leikkauksella viimeisen aidan takana sain ohjattua myös "väärän" puolen putkiin.

Toisella puolella pyörittelin sitten Renaa erinäisissä kuvioissa. Irtoamisten jälkeen ei meinannut tiukka haltuunotto toimia ja sitten kun sain haltuunoton toimimaan, Rena ei enää irronnut... Sen pieneen päähän ei tunnu mahtuvan, että samalla radalla voi olla sekä irtoamista että haltuunottoja vaativia kohtia. Tunnen itsenikin tyhmäksi, kun koira katsoo silmät suurina: "Koita nyt hyvä ihminen päättää, mitä haluat...". Ehkä se tästä vielä...

Treenit meni omalla painollaan, mutta kotiin päästyäni olin taas puolikuollut.