Sillä aikaa, kun me Renan kansas 'kirmailimme' Kirkkonummella, Erja ja Mei lì osallistuivat Match Showhun, vähän niin kuin kenraaliharjoituksena sunnuntain näyttelyyn. Kenraali sujui ihan hyvin: Mei lì oli BIS2 eli harjoittelua tuli koko rahan edestä .
Ajoimme Kirkkonummelta Virkkalan kautta Millolaan vertailemaan äidin ja tyttären palkintosaalista. Renaa ei tosin innostanut - se ei viitsinyt edes kurittaa tytärtään! Mutta kuten jo edellisessä postauksessa kerroin, se vaikutti lenkillä aivan hyväkuntoiselta, vaikkei riekkumaan ryhtynytkään.
Näyttelyprinsessa rentoutuu sammalvuoteella
Yövyimme Millolassa, koska tarkoitus oli lähteä kannustamaan Erjaa ja Mei lìtä Mei lìn ensimmäiseen viralliseen näyttelyyn Saloon. Gasthaus Kaartinen tarjoaa nykyisin majoitusta myös yksityishuoneistossa , joka tuli nyt testattua.
Huomaa tuuliviiri .
Sunnuntaina Kari ja muut koirat jäivät talonvahdeiksi, kun me Erjan ja Mei lìn kanssa suunnistimme Saloon. Näyttelyyn oli ilmoitettu vain kolme airista, mutta hyvin me viihdyttiin silläkin porukalla . Olimme ajoissa paikalla, jotta Mei lì sai rauhassa tutustua ilmapiiriin (ja rauhoittua kulkemaan kaikki jalat samaan suuntaan...) ja mikäs siellä oli istuskellessa ja nautiskellessa kauniista säästä, hyvästä seurasta ja leppoisasta tunnelmasta.
Erja ja Mei lì selvisivät koitoksestaan hyvin. Mätsäreissä Mei lìllä on ollut vaikeuksia malttaa ravata kauniisti, mutta sitä on saanut seisottaa ja asetella hyvin. Nyt se ravasi kauniisti, mutta ei halunnut tulla asetelluksi - kyllä kunnon pentu joka kerraksi uuden kommervenkin keksii . Mutta HIENO tyttö se oli, Maija Mäkinenkin sen huomasi ja teki Mei lìstä ROP-pennun. Näyttelyura on siis avattu!
Millolassa vietiin koirat vielä lenkille. Mei lì on tosi ihastunut Rantiin, varsinkin, kun Rena on tällä hetkellä sellainen hapannaama kuin on. Ja jos Rantin kunto olisi parempi, se olisi täysin samalla aaltopituudella Mei lìn kansas - ikuinen lapsi . Ranti sai hurjan hepulin heti, kun laskettiin koirat irti. Epäilin sen uupuvan siitä riekkumisesta niin, ettei Äijäsmäen valloituksesta tule enää mitään, mutta kyllä me ylös kiivettiin ja päästiin vielä alaskin. Siitä huolimatta, että polun varteen osui kyy, jonka kanssa sekä Manta että Rena olisivat halunneet tehdä lähempää tuttavuutta. En tiedä johtuiko sitten koirien reflekseistä, hämäävästä parrasta vai siitä, ettei kyy ollut tosissaan, mutta puremilta onneksi säästyttiin. Erja hoiti kyyvaaran pois polulta.
Kommentit