Soitin Rantin eläinlääkärille viikko sitten tiistaina. Rantin elämä on ollut vaihteeksi niin vaikeaa, että päätimme kokeilla epilepsialääkitystä. Todelliset tulokset näkyvät vasta kahden viikon käytön jälkeen. Siihen asti pitää varautua siihen, että lääkkeet väsyttävät, saattavat aiheuttaa jotain ”outoutta”, kasvattavat ruokahalua ja janoa.

Hain lääkkeen – Barbivet 60mg – apteekista keskiviikkona, joten Ranti sai lääkettä keskiviikkoillasta lähtien. Koska luin lääkeselosteen tarkasti, muistin torstaina lähtiessäni nostaa viimeimmäksi palkinnoksi saadun Pedigree-pussin ovien taakse. Olin samana iltana vielä kolmisen tuntia poissa kotoa SATYn johtokunnan kokouksessa. Kun sieltä palattuani avasin Renalle makuuhuoneen oven portin, ihmettelin, kun se painui suoraan olkkariin puuhaamaan jotain. Menin perässä ja löysin 4 kilon Royal Canin pussin aukirevittynä ja lähes tyhjänä – nappuloita oli jäljellä vajaa kourallinen. Vasta sitten katsoin Rantiin ja se oli näky! Viimeisillään oleva narttu, jolla on mahassaan 12 pentua saattaa vetää uhkeudessaan vertoja Rantille sillä hetkellä. Maha pullotti joka suuntaan ja koska vesikupissa vesi ei vielä ollut ihmeemmin vähentynyt, pelkäsin,  että se kirjaimellisesti halkeaa, kun juo vielä riittävän määrän vettä päälle.

Se 4 kilon pussi oli majaillut nurkassa ties kuinka kauan, en edes muista, mistä se oli saatu palkinnoksi. Mutta poissa silmistä, poissa mielestä – en ollut lainkaan muistanut sen olemassaoloa. Ranti ei ole aikaisemmin osoittanut erityistä mielenkiintoa suljettuihin ruokapusseihin, joten se oli saanut olla rauhassa ties kuinka kauan.

Mutta ei Ranti sitten haljennutkaan… Ei hajuhaittoja ei ripulia, ei mitään – paitsi aika tuskainen koira yhden illan. Pari seuraavaa päivää annoin vain sen verran ruokaa - pari lusikallista aamuin illoin - että sain lääkkeet syötettyä. Kakkaakin tuli vähemmän, kuin olisin olettanut. Niinpä, kun vasta sunnuntai-iltana Ranti aloitti vähäisen ripuloinnin, pelkäsin, että sillä on koko suoli tukossa. Maanantain vastaisena yönä kävin sen kanssa kerran ulkona, mutta ripulikakkaa tuli kohtuullisen vähän. Maanantaina se ei aamun jälkeen tehnyt mitään, joten aloin olla oikeasti huolissani. Tiistaista lähtien on tuotokset kuitenkin olleet kunnollisia ja säännöllisiä, joten mitä ilmeisemmin Ranti on selvinnyt 4 kilon kuivamuonan syönnistä ilman sen suurempia ongelmia kuin pienentyneet ruoka-annokset!

Rantin pelot ovat lieventyneet lääkkeen aloittamisen jälkeen, mutta on vielä aikaista sanoa, onko se tavanomaista vaihtelua vai lääkkeen ansiota. Nenä kyllä juuttuu maahan vieläkin usein, mutta se ei saa paniikkia aikaiseksi. Sunnuntaina ihmettelin ensimmäistä kertaa, kun Ranti selvästi veti takajalkojen kynsiä useasti asvalttiin kävellessään. Sen koordinaatiokin tuntui huonontuneen ja liikkuminen näytti välillä huteralta. Maanantaina totesin, että kyseessä on todennäköisesti vain lääkkeen aiheuttama väsymys, Rantilla on yksinkertaisesti välillä vaikeuksia jaksaa raahautua eteenpäin. Hetkittäin se saattaa kuitenkin piristyä ja ravaa ripirinnan Renan kanssa edelläni. Viikon päästä ehkä tiedetään, miten elämä asettuu mallilleen tällä lääkityksellä. Vai asettuuko.