On Agirotuviikonloppu, mutta se jäi vähän tyngäksi Renan ja minun osalta. Joukkue saatiin kasaan ja yksi varakoirakin oli, mutta tuli torniot, eli yhdellä koiralla alkoi juoksu ja toinen sairastui, joten täyttä joukkuetta ei saatu. Torniossa juoksimme Erikan kanssa koko rahalla, kun kerran sinne asti olitiin menty - sekä Ronda että Ranti tekivät agiroturadan kahteen kertaan - mutta Nastolaan ei huvittanut lähteä vajaalla joukkueella juoksentelemaan. Varsinkin, kun oli sellainen viikko takana kuin oli.

Olin ilmoittanut Renan lauantain kahteen viralliseen starttiin, mutta aikataulu paljastui aika tylyksi: ensimmäinen startti aamukahdeksalta ja toinen illalla puoli yhdeksän! On viisautta tietää mihin pystyy ja mihin ei, joten jätin suosiolla aamustartin väliin. Teoriassa olisin tietysti voinut nousta puoli viideltä, pakata Rantin, Renan ja Sällin autoon, viettää päivän agirodussa Nastolassa (kolmen koiran kanssa!), viedä Sällin iltapäivällä Orimattilaan ja palata illalla Nastolaan tekemään toinen rata. Teoriassa.

Kun iltapäivällä olin laittanut Sällin Susannan matkaan, päätin pienen puuhastelun jälkeen, että olimme kaikki ansainneet päiväunet. Laitoin kellon soimaan puoli kuusi, mutta heräsin puhelimeen vähän aikaisemmin. Tunnin tirsat tekivät ihan hyvää. Kun lähdin ulkoiluttamaan koiria ennen pakkaamista, oli Rena aivan perässävedettävä ja haukotteli kita ammollaan. Hyvässä vireessä agilityradalle .

Matkalla Nastolaan oli varmaan noin kahdeksan sadekuuroa, joten saatoin vain olettaa, että Nastolassa sataa tai on satamatta. Olin paikalla noin 19:20 ja lähdin roudaamaan häkkejä alueelle ja ilmoittautumaan. Ensimmäinen havainto oli, että ilmoittautumispiste oli aivan tyhjä, suorastaan siivottu. Olin ajatellut etsiskeleväni tuttuja, mutta jouduinkin etsiskelemään toimistoa ja ylitoimitsijaa. Löysin ylitoimitsijan, joka ilmoitti, että ilmoittautumispiste on suljettu, koska kaikki ovat jo ilmoittautuneet. Ilahdutin häntä tiedolla, että minä en ole ja kisa alkaa vasta tunnin päästä. Eihän siinä mitään, pääsin ilmoittautumaan kun kävelin takaisin ilmoittautumispisteeseen ja henkilökuntakin oli erittäin ystävällistä vaikka joutuikin kaivelemaan paperinsa uudelleen esiin. Aikaa edestakaisin kuljeskeluun kului kuitenkin sen verran ja sadekin tuli ja meni siihen malliin, etten avannut Rantin häkkiä vaan päätin jättää Ranti autoon odottamaan.

Agirotualue on niin iso, että koiran saa lämmitettyä kiertämällä aluetta ja täytyy sanoa, että kun siellä paikalla oli, niin vähän harmitti, ettei saanut olla mukana alusta loppuun. Paikka vaikutti todella mukavalta tällaiselle tapahtumalle ja eihän sitä pääse kokemaan kuin kerran kesässä ja viime kesäkin jäi väliin. Mutta elämän realiteetitkin on tunnustettava ja nyt en kertakaikkiaan olisi jaksanut viettää koko viikonloppua radan laidalla.

Lämmittelyalueet oli hyvin organisoitu ja Rena tuntui suhteellisen hyvältä käteen vaikkei vieläkään mikään tykki ole. Ransuleirinkin löysin, joten ei tarvinnut ihan yksin olla. Tuomarina oli Allan Matsson (uusi tuomari) ja rataantutustumisessa huomiota kiinnittivät estevälit jotka vaihtelivat liian lyhyistä vähintään 7 metrin maksimiin. Muuten aika simppeli kiva rata.

Rena oli lähtölistassa seitsemäntenä, mikä sopii minulle hyvin. Jouduimme radalle kyllä yllättävänkin nopeasti, koska koiria oli pois, mutta siinä ei ollut ongelmaan. Homma lähti liikkeelle kivasti, Rena ei ole vielä "normaali" muttei mahdotonkaan. Rata sujui hyvin, kunnes keppien jälkeen oli 90-asteen käännös hypylle, jonka etäisyys kepeistä oli vähemmän kuin neljä metriä (mittasin rataantuntustumisessa). Rimat olivat 65 sentissä. Renan askelmerkit eivät sopineet kohdalleen, varsinkin kun hypyn jälkeen olin kääntämässä sitä toiset 90 astetta oikealle, ja se hyppäsi rimaa päin. Seuraavan hypyn jälkeen suunta muuttui 180 astetta, matkalle osui A, jonne Rena pyrki, mutta sain sen käännettyä. Nämä mutkat kuitenkin hidastivat Renaa entisestään ja ihanneajan ylitystä tuli yli 6 sekuntia.

Olen tyytyväinen Renan rataan, mutta harmittaa se, ettei rataa rakenneta sääntöjen mukaisiksi . Rena oli vielä keskiviikkona kuin vetelä p--ska, joten tämä kisa antoi kuitenkin toivoa tulevaan .

Ehdin seurustella jonkin aikaa, pakata tavarat autoon, kävelyttää Rantin ja Renan ja tehdä kierroksen kentällä Rantin kanssa ennen kuin 55 koiran luokka oli valmis. Sitten vielä vaihdoin koiria ja istuskelin Renan kanssa parikymmentä minuuttia toimiston luona tyhjenevällä kentällä odottamassa kisakirjaa. Kisakirjan sain vähän yli kymmenen. Siitä sitten Nastolan ABC:lle hakemaan kolmioleipä matkaevääksi ja kotiin. Onneksi on valoisat kesäyöt, pilvisenäkin yönä.