Ranti jäi sunnuntaina edelleenkin Millolaan, sillä heti maanantai-aamuna tuli Sälli hoitoon koko viikoksi. Tiesin entuudestaan, että pikkumies on aika äijä, eikä yhteiselo Rantin kanssa olisi ollut helppoa. Siksi oli suurenmoista, että Erja ja Kari pystyivät hoitamaan Rantia, jotta minä pystyin hoitamana Sälliä.

Oli Sällille aika kova juttu, että se joutui puolen tunnin ihmettelyn jälkeen jäämään yksin koko päiväksi. Aidan takana olevasta Renasta ei ollut juuri lohtua. Niinpä se olikin kiljunut ilmeisesti koko päivän . Onni on ymmärtäväiset naapurit! Kiljuminen jatkui ilmeisesti myös tiistaina siihen asti, kunnes Sälli tuli aidan yli Renan kaveriksi. Siitä eteenpäin meno pikkuhiljaa rauhoittui, kun Rena joutui jäämään samaan tilaan poikansa kanssa.

Panostin alkuviikon pitkiin lenkkeihin, jotta poika pysyisi rauhallisena. Tiistaina myös tottistelimme hieman lenkin lomassa. Sälli opetteli leikkimään ja vahvistin sille "täällä" -käteentuloa, jonka opettamisen aloitin sen ollessa 8-viikkoinen .

Keskiviikkona Sälli odotti autossa, kun Rena kävi agilitytreeneissä. Sen jälkeen ajoimme Purinalle Hau Openiin ja Sälli sai opiskella ihmisten ilmoilla olemista. Lenkkeileminen sen ja Renan kanssa on todella helppoa, sillä Sälli kulkee hihnassa kuin unelma, paitsi kun muita koiria pitää ohittaa - siinä on vielä harjoittelemista. Purinalla sitten opettelimme . Kun ennen kotiin lähtöä otin sen yksin kruisailemaan ihmisten ja koirien keskelle se kulki kauniisti löysällä hihnalla ja otti aina välillä kontaktia minuun. (Juu ja ei tietenkään onnistunut seuraavan lenkillä vastaantulleen koiran kanssa!)

Sälli on tosi kontaktinhaluinen, kuuliainen ja oppivainen koira, jolla on toki sitten omat kotkotuksensa, jottei elämä liian helppoa olisi, mutta hoitokoirana se oli todella helppo (kun unohdetaan se kiljuminen ).

Torstaina haimme Rantin kotiin. Rena ja Sälli saivat ensin odottaa autossa, kun seurustelin Rantin kanssa. Ranti istui tiiviisti jalkani vieressä sen aikaa, kun join kupillisen kahvia, mutta oli kaiken kaikkiaan selvinnyt hoitoviikosta ilman suurempia henkisiä vaurioita .

Kuten arvasin, Ranti olisi mielellään syönyt pikkumiehen suihinsa, joten se oli autossa sen aikaa, kun Sälli puolestaan sai leikkiä siskonsa kanssa. Sällistä Mei lì oli ihana nainen ja siinä steppailussa molemmin puolin kului melkoisesti energiaa. Ilma oli lämmin, joten läähätys oli hetken päästä melkoinen.

Kotiin päästiin niin, että pojat istuivat veräjän takana väliseinän erottamina ja Rena matkusti takapenkillä. Näin jo painajaisia kahdesta kiljukaulasta, koska Rantikin varmasti huutaisi, kun jäisi kotiin minun lähtiessäni ulkoiluttamaan Renaa ja Sälliä. Kaikki meni kuitenkin paremmin kuin pelkäsin. Ranti kunnioitti taas pitkästä aikaa sitruunapantaa ja Sälli ja Rena odottivat hiljaa autossa silloin, kun ulkoilutin Rantia. Sisällä Ranti asusti aidan takana olohuoneessa ja Sälli ja Rena makuuhuoneessa. Näillä pärjäsimme lauantai-iltapäivään asti, jolloin Susanna tuli hakemaan Sällin.

Uupuneita olimme kyllä kaikki. Emmehän me Renan kanssa olleet selvinneet edes edellisen viikonlopun rasituksista, kun Sälli saapui. Pakko oli painua päiväunille ennen illan koitoksia, mutta se onkin sitten jo seuraava juttu.

Rena & Sälli