Loman jälkeen työt haittaavat taas harrastuksia siinä määrin, ettei edes kirjoittamaan ehdi Otsan rypistys.

Menköön edellinen viikko vain sillä toteamuksella, että kiirettä piti, kun valmistauduimme Ruotsin matkaan. Pidin perjantaina ja maanantaina viimeiset kesälomapäiväni. Perjantaina aamupäivällä viimeistelin Renan trimmiä ja hieno tuli, vaikka itse sanonkin Cool. Ransun trimmin viimeistelin jo torstaina. Tuija oli itse tehnyt tosi hyvät pohjat, joten minun ei tarvinnut muuta kuin "hienostella".

Iltapäivällä suunnistettiin Turkua kohti, kun ensin olin hakenut Tuijan ja Ransun kyytiin ja sen jälkeen pudottanut Rantin Hölsöille Virkkalaan. Ranti jäi sinne mielellään ja Ransu ja Renakin pääsivät juoksentelemaan hetkeksi, ennen kuin joutuivat taas autoon istuksimaan. Aikataulu piti hyvin ja ehdimme vielä jaloittelemaan Linnnanpuistossakin ennen laivaan ajoa.

Menomatkalla hyttimme oli laivan alimmalla kannella, mikä ei ollut yhtään hassumpi paikka lopulta. Moottorin tasainen jyminä peitti muut äänet - jos niitä olikaan. Joko laivalla oli tosi rauhallista väkeä tai sitten nukuin tosi hyvin Silmänisku. Rena ja Ransu olivat myös erinomaisia matkustajia eivätkä noteeranneet edes henkilökunnan antamaa aamuherätystä millään lailla, vaikka hytin ovea raotettiin.

Ensimmäinen kohteemme oli Nyköpingin kansallinen näyttely. Navigaattori olisi vienyt meidät ensin takaisin Suomeen, mutta kun tiesin oikean tien ja suunnan selvisimme hyvin ensimmäiselle levähdyspaikalle, jolla koirat pääsivät tarpeilleen ja saimme navigaattoriin oikean osoitteen.

Aikataulu oli meille hyvä - ehdimme mukavasti paikalle, mutta emme joutuneet odottamaan tolkuttomia aikoja. Ilma oli aurinkoinen, mutta ei aivan älyttömän kuuma. Teltan pystytimme harjoituksen vuoksi. (Harjoitus osoittautui sunnuntaina tarpeelliseksi.)

Näyttelyyn oli ilmoitettu 7 airista: junnu uros, Ransu avoimessa, nuo narttu, toinen avo narttu Renan lisäksi sekä kaksi valioluokan narttua. Kaikki saivat erin nuorta narttua lukuunottamatta. Junnu-uros (Lovestorm's On Loan) voitti urokset, Ransu oli PU2. Avoimissa nartuissa tuomari (Cindy Pettersson) sijoitti Renan ekaksi. Valionartuissa ykkönen oli Sandale Move Along Please. Narttujen lopullinen järjestys oli Sandale Move Along Please, Rena, Klofkulla's, Hard Luck Woman, Copperstone Lr Triss Angel. Renalle SERT ja SE MVA-arvo. Uros oli ROP.

En ehtinyt hirveän tarkkaan katselemaan muita koiria, kun esitin sekä Ransun että Renan, mutta sen mitä ehdin, olivat voittaneet uros ja narttu sen näköisiä, että pystyy sanomaan jotta ei onneksi huonoille hävitty. Kun kävin onnittelemassa uroksen omistajaa, sain ilokseni kuulla, että kumpikaan koirista ei ollut tulossa sunnuntain näyttelyyn Nauru.

Olin  varannut meille huoneen Oxelösundista, aivan Nyköpingin lähettyviltä. Sinne piti voida kirjoittautua sisään jo kahdentoista jälkeen, joten emme jäänyt paistattelemaan iltaan asti, vaan lähdimme puolen päivän jälkeen etsimään majapaikkaa. Osoite löytyi helposti, mutta meitä odotti yllätys: paikan pitäjä kertoi, että on siirtänyt varauksemme toiseen hotelliin Yllättynyt. Syy tähän ei selvinnyt, mutta tyrmistykseni nähtyään hän vakuutteli moneen kertaan, että hotelli on todella miellyttävä ja aivan risteyksen vastakkaisella puolella, eikä meidän tarvitsisi maksaa enempää, kuin mitä mainittuun (edulliseen!) paikkaan oli varattaessa sovittu. Syystä viis, meille oli tästä vaihdosta etua: vanhan poliisiaseman sijaan yövyimme viihtyisässä Best Western -hotellissa melko kohtuullisen 650 kruunun hintaan! Ainoa takaisku oli, että huoneeseen pääsi vasta kolmelta, mutta tulipa ulkoilutettua koirat kunnolla ja tutustutta Oxelösundiin!

Sunnuntaina meillä oli taas kohtuullisen aikainen herätys. Kehä Norrköpingissä alkoi 9:00 ja matkaa oli kuutisenkymmentä(?) kilometriä. Pysyimme taas hyvin aikataulussa. Perillä sää oli puolipilvinen, mutta sateeton, tuuli oli kuitenkin kova. Onneksi Tuija oli ostanut edellisenä iltana kauppareissullamme vasaran, jolla saimme juntattua telttakankaan maahan kiinni ennen kuin yritimmekään nostaa sitä ylös. Hyvin maahan hakattuna teltta pysyikin sitten paikallaan kovista tuulenpuuskista huolimatta.

Näyttelyyn oli ilmoitettu kaikki samat koirat kuin lauantaina lauantain ROP-ja VSP-koiria lukuunottamatta. Lisänä oli yksi junnu-uros, sekä valioluokan uros Pinto L'Ombra Del Gigante. Junnu-uros oli melko vaatimaton, tuomari palkitsi sen kuitenkin HP:llä. Kun kehäsihteeri oli heilauttanut Ransulle CK-korttia (nauhoja ei täällä jaettu), tiesin, että Ransukin lähtisi kotiin Ruotsin valiona. PU-kehässä tiirailin valiourosta ja mielestäni Ransun piti se voittaa. Onneksi tuomari (Otto Krcal) oli samaa mieltä!

Nartuissa nuorten luokan koira jäi taas ilman CK:ta. AVO-narttu sai puolestaa jälleen CK:n. On kai aika julkinen salaisuus, että Rena esiintyy pienen kehän ulkopuolisen avustuksen turvin. Nyt vain kävi niin, että Renan avustaja oli kampaamassa koiraansa ROP-kehään Kieli ulkona. Koska kehän ulkopuolella ei ollut hiirtä, jouduin kaivamaan toisen hiiren taskustani ja käyttämään sitä apuna, jotta sain Renan edes seisomaan kunnolla. Kun hiiri oli takaisin taskussani, Rena alkoi tietenkin esittämään erinäisiä vaateita sen suhteen Nauru. Esiintyminen ei ollut erityisen loistokasta, mutta selvisimme kutakuinkin kunnialla. Onneksi Rena liikkui todella hyvin, niin kuin oli liikkunut jo lauantaina. Sillä on ollut tapana näyttelyhihnassa lyhentää askeltaan, mutta nyt annoin sen mennä löysällä hihnalla ja oma käsi alhaalla ja typyhän pinkaisi suorastaan maatavoittavaan raviin. Alla oli siisti lyhyt nurmikko, mikä on omiaan parantamaan liikkeitä.

Kun sen verran annoimme tasoitusta, että esiinnyimme Ruotsin näyttelysääntöjen mukaan ilman ulkopuolista avustusta, meni kilpailu toisen valionartun kanssa vähän tiukoille - se oli opetettu esiintymään hienosti. Narttu antoi itsestään kuitenkin hieman hermostuneen vaikutelman kuolaamalla näyttelypaikalla vuolaasti (molempina päivinä), joten tuomari antoi sen ratkaista - piti puheittensa mukaan suuresti molemmista nartuista. Viimeinen CACIB oli siten tosiasia Cool. ROP-kehässä en olisi arponut yhtään upeasti esiintyvän Ransun ja vähän touhottavan Renan välillä, eikä arponut tuomarikaan. Ransu oli voittonsa ansainnut.

Kasasimme leirin iltapäivällä ennen sateiden alkua, kävimme ilmoittamassa, ettei Ransu tule ryhmäkehään ja lähdimme luovimaan takaisin kohti Tukholmaa. Aikaa oli, joten seikkailimme vähän sillä sun täällä, koirat pääsivät tekemään kävelyjä Ruotsin maaseudulle ja me Tuijankin kanssa näimme jotain muutakin kuin moottoritietä.

Koska Ransu ja Rena olivat osoittautuneet erinomaisiksi ja luotettaviksi matkakumppaneiksi, uskalsimme jättää ne laivalla kaksistaan hyttiin - tällä kertaa ylimmälle hyttikannelle - kun lähdimme syömään ja kumoamaan lasilliset shampanjaa. Erittäin ansaitut sellaiset!

Matka meni erinomaisesti, ja parit CACIBit ja Ruotsi sertit pitivät väsymyksenkin poissa Kieli ulkona. Ainoa "takaisku" oli se, kun maanantai-aamuna Turun Linnanpuistossa kastuimme kaikki totaalisesti aivan h--tin rankassa sadekuurossa. Mutta mitäpä tuosta - ei haitannut enää... Hölsöllä Ransu ja Rena saivat taas juosta ja purkaa puhtiaan, ennen kuin Ranti lunastettiin ulos. Ranti oli ollut taas aivan IHANA. Nauru Ja selvästi Rantillakin oli ollut aivan ihanaa, eikä sillä ollut mitään kiirettä pois.

Erinomainen reissu ja parasta siinä tietysti oli, ettei tarvitse mennä takaisin - ainakaan samoissa merkeissä. Jos jotain takaiskuja pitää listata, niin se oli harmillista, että unohdin kameran kotiin. Olisi ollut mukava saada kuvallisia matkamuistoja. Korvaukseksi ylläpidin Renan trimmiä vielä viikolla ja loppuviikosta pidettiin parikin kuvaussessiota, joista eräs kuva tässä:

1250965316_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

FI&EE&SE MVA, BaltJV-06,JV-06 Rena, vahvistusta vaille C.I.B