Pitäisikö olla huolissaan? Viime viikon maanantaina unohdin antaa koirille iltaruuan. Olen aikaisemmin ruokkinut ne heti lenkin jälkeen, mutta tein aikatauluun muutoksen, jotta Ranti saisi lääkkeensä säännöllisemmin ja siirryin antamaan iltaruuan vasta kahdeksan aikaan. Nyt sitten unohduin koneen äärelle ja ihmettelin vain, että ovatpa koirat virkeinä koko illan. Vasta seuraavana aamuna aamulenkillä ihmettelin koirien käytöstä lisää ja MUISTIN unohtaneeni…  Voi elämän kevät! (Vai syksy??)
 
Torstaina ajelin Renan kanssa Ojankoon treenatakseni kontakteja, erityisesti puomia. Olen liittynyt HSKH:oon nimenomaan siksi, että voisin joskus hyödyntää harjoittelumahdollisuuksia Ojangossa, mutta eipä ole tullut aikaisemmin käytyä. Vasta perillä muistin unohtaneeni (!!) katsoa portin sähkölukon koodin ennen lähtöäni. Se oli tullut sähköpostilla monta viikkoa aikaisemmin, enkä millään saanut päähäni edes etäistä muistikuvaa siitä, mikä koodi mahtoi olla. Otettiinpa sitten pienet tokotreenit luonnetestipaikan vieressä…
 
Jostain syystä tunnen itseni nykyään aivan kädettömäksi treenatessani Renan kanssa tokoa. Olen aivan hukassa seuraamisen kanssa, kun en osaa päättää, mihin suuntaan sitä hioisin. Väljyyttä pitää saada pois, tarkkuutta käännöksiin ja kestävyyttä lisää. Mitähän jos tekisi listan ja aloittaisi systemaattisesti jostain? Hapuilu seuraamisessa säteilee sitten kaikkeen muuhunkin, kun tunnen itseni osaamattomaksi.
 
Teimme kuitenkin jäävistä maahanmenoa ja seisomista, suoraa luoksetuloa vauhdilla ja ilman, saalisnoutoja ja vähän kaukojakin. Jäävät menivät ennakoivilla avuilla hyvin siinä mielessä, että asennot menivät oikein, mutta olivat osittain vinoja. Suora eteen istuminen on aina vaan vaikeaa ja kaukoja varten ei vire ollut ihan riittävä. Käytin takapalkkaa, kunhan ensi muistin sen…
 
Koska agilitytreeneistä ei torstaina tullut mitään, ajoin perjantai-iltana yhdeksältä omalle hallille. Teimme hieman keppejä ja vähän enemmän puomia. Puomi sujui kohtuullisella vauhdilla ja hyvillä pysäytyskontakteilla – kun itse maltoin pysähtyä ja tietysti palkkasin kontaktille. Eipä tuo paljon auta, jos en kisoissa saa kasattua itseäni niin paljon, että pysähtyisin itse ja vaatisin sitä koiraltakin. Eipä meillä kyllä ole paljon varaakaan kisoissa seisoskella…