- viikonlopun agilityt

En tietenkään voinut olla hyödyntämättä Ninan tarjousta laittaa Renan kontaktit kuntoon, joten pyrähdimme "iltateelle" heti perjantaina. Tottahan tiesin jo entuudestaan, että Nina on hyvä kouluttaja, mutta olin kyllä aika otettu siitä valmiiksi pureskellusta koulutuspaketista, jonka sain. Nyt on taas hetkeksi selvät sävelet - ja intoa - harjoitella ja tavoitteena on todellakin laittaa Renan puomin kontaktit kuntoon - muun muassa.

Renakin pääsee välillä yllättämään positiivisesti tai sitten ehdin vaan aina välillä unohtaa, millainen se voi olla: väännettiin sentään tekniikkatreeniä pimeän tuloon asti ja Rena jaksoi keskittyä hyvin loppuun asti. Intoakin riitti. Treenin päätteeksi Rena sai vielä juoksennella Mixun kanssa ja olla vielä sen jälkeen komeiden belggaripoikien varauksettoman ihailun kohteena. Taisi Rena olla ihailusta aika otettu, varsinkin, kun kyseessä oli varsinainen herrasmies, joka ymmärsi, että raja on siinä, mihin narttu sen vetää . Oli tosi kivaa. KIITOS Nina!

Lauantaina ajoin vielä saman innostuksen vallassa hallille. Harjoittelimme puomia targetilla ja hypylle irtoamista suoraan sekä takaakiertoon. Pimeää putken päätäkin harjoiteltiin ja se meni upeasti, kun olin ensin vienyt muutaman kerran palkan putken suulle. Kyllä tämä taas tästä lähtee .

Ei se puomi kuitenkaan ihan kahdella harjoituskerralla korjaantunut, mikä tuli todistettu sunnuntaina - osallistuttiin BATin kisoihin Ojangossa. Tuomarina oli Rauno Virta (taas) ja rata ihan mukava ilman mainittavampia ilkeyksiä. Kisat olivat yli tunnin myöhässä, joten lämmittelyjen lisäksi ehti koira välillä jäähtyäkin, kun ehdimme olla paikalla pari tuntia ennen kuin radalle päästiin. Onneksi ilma oli mukava.

Kerrankin minulla oli videokamera ja kuvaaja mukana, mutta täytyy sanoa, ettei nauhalta mitään ihmeellistä tällä kertaa irronnut. Radalla tuntui, että Rena teki pitkän lenkin, kun käänsin sen kakkosaidalta putkeen, mutta ei se nyt mikään mahdoton mutka ollut. Putken jälkeisellä suoralla Rena tuntui tahmealta ja se hidastaakin selvästi ennen rengasta. Vastakkaiseen suuntaan meno oli yhtä lailla vähän tahmeaa. Kepeille sisään menon varmistin vekkaamalla ja pujottelu oli ihan ok. Okseri ongelmitta, 180 asteen käännöksessä hitautta, "jenkkikäännöksessä" (orwhatever) kolahti rima, mutta pysyi ylhäällä. Sitten olikin vuorossa puomi ennen viimeistä hyppyä... Vitonenhan sieltä loiskahti. Onneksi tuli tahmeudesta johtuen myös pari sekkaa aikaa, niin ei tarvinnut todeta muuta kuin että tämmöistä tällä kertaa...

Pitää ensi viikonlopun kisan tavoitteeksi laittaa se puomin kontaktin suoritus, jääköön muu rata omaan arvoonsa.