Lauantaina olimme Renan kanssa taas Ninalla. Tarjouduin auttamaan kenttätalkoissa ja sain samalla taas aivan upeat ohjatut treenit Renalle. Ensin tietysti työ ja sitten vasta huvi - vai olisiko se ollut Renan kohdalla toisin päin?  Rena nimittäin juoksenteli Ninan poikien ja Fun-tytön kanssa sillä aikaa, kun me Ninan kanssa siloittelimme pienen pätkän kentän pintaa. Rentukasta näki, ettei se ollut enää parhaassa iskussa, kun aloitimme agilitytreenit. Ilmakin oli suorastaan helteinen (+18?) vuodenaikaan nähden!

Teimme ensin persjättö- ja valssiharjoituksia neljällä aidalla. Aivan älyttömän simppeli ja monipuolinen tekniikkarata: kaksi aitaa rinnan neliön yhtenä sivuna ja toiset kaksi aitaa neliön viereisenä sivuna ja siinä sitten vaan pyörittämään koiraa, kunnes pää on sekaisin .

Puomia harjoittelimme  targetilla. Renalle tuottaa edelleenkin vaikeuksia suorittaa puomi itsenäisesti, kun jättäydyn taakse, mutta selvää edistymistä oli havaittavissa. Samoin näkyi edistystä keppien suorituksessa - Rena selvästi hiffasi jotain. Harjoittelimme myös kahdessa eri jaksossa "pikaliimakorjausta" puomiongelmaamme, kun sunnuntaina oli taas kisat. Ratkaisu oli niinkin yksinkertainen, että "otan" Renan vastakkaiseen käteen jo alastulo-osan puolivälissä ja kuljetan targetille, eli kosketan maahan asti. Tätä sitten toistettiin. Ja toistettiin. Ja toistettiin, ja... Ei siinä koira ehtinyt hyytyä vaan minä - on se hyvä, kun on kunnollinen ruoskanheiluttaja paikalla, niin ei pääse lintsaamaan .

Niin oli hyvin oppi taottu meidän kummankin päähän, että teimme sunnuntaina kontaktin juuri niin kuin olimme sunnuntaina oppineet, ilman makupalaa tosin. Se oli tavoitteena ja se onnistui . Seuraava ongelma onkin sitten se vauhti: etenemme  (minä etenen??) aina täsmälleen samaa vauhtiaja se tarkoittaa 2-3 sekuntia yliaikaa, kun etenemisnopeus on asetettu 3,2 m/s paikkeille. Niinpä nytkin aika ylittyi 2,21 s. Muuta mainittavaa radassa ei sitten ollutkaan, Rena suoritti esteet numerojärjetyksessä ja ilman virheitä .