Olin lähestulkoon ylpeä itsestäni, kun sain sunnuntaina aikaiseksi ajella Ojankoon tekemään puomitreenejä. Rena suorittaa puomin jo itsenäisesti, vaikka vauhdista ei vielä voi puhua. Se myös jää kontaktille kiltisti odottamaan makupalan syötyään, joten voisin ehkä hyvinkin alkaa irrota sivsuunnassa, mutta taitaa olla parempi tehdä se vasta avustajan kanssa.

Pujottelu oli toinen pääharjoittelukohde. Muutaman toiston jälkeen Rena uskoi, että palkka on kupin alla piilossa, mutta samanlaista pyrkyä ei ollut eteenpäin, kuin jos palkka olisi ollut esillä. Sisäänmenoissa ei ollut tällä kertaa mitään ongelmaa, eli se viimekertainen taisi todellakin olla vain "joku juttu".

Lisäksi treenattiin vielä pimeää putken päätä ja irtoamista hypylle suoraan sekä takaakiertoon. Rena kyllä lähtee takaakiertoon n. kolmen metrin päästä, mutta vauhtia ei tässä(kään) touhussa todellakaan ole. Yritän suhtautua niin, että nyt treenaamme tekniikan ja sitten kun se on hallussa, lisätään motivoinnilla vauhtia. Pimeät putket menivät hyvin ja eteenpäin irtoaminen sujuu hyvin, kun edessä on palkka.

Eilen puolestaan Ranti "pääsi" joukkosilmätarkastukseen. Ihmemies Axelsson totesi superkatseellaan kolmessa sekunnissa, että silmät ovat ok. Itse ihmettelin tippoja laittaessani Rantin toisen silmän punoitusta ja löysin silmästä karvan, jonka tietysti poistin. Ja tottahan taitava lääkäri tietää, että punoitus johtui vain väliaikaisesta ulkoisesta ärsykkeestä? Kysyin, oliko Rantin linssit jo pahasti kovettuneet (ikämuutos), mutta lekuri ei joko kuullut (vanha mies kun on ) tai halunnut kuulla. Vietimme hoitohuoneessa aikaa noin kaksi minuuttia, jonka aikana lekuri suostui sanomaan suuriin piirtein "päivää" ja "näkemiin" ja sitten lähdettiin kassan kautta ulos - 52,46, kiitos.

Minulla ei ole mitään syytä uskoa, että Ranti silmissä on mitään vikaa, mutta olisi ihan kiva olla varma siitä, kun kerran edes viisikymppiä maksoin. Nyt en ole ihan vakuuttunut . Tämä sukulinja ei jatku ja mitä tahansa Rantin silmissä voisikaan olla, olisi todennäköisesti sen pulmista pienin. Eli käytin sen peilauksessa ihan vaan rodun, en itseni takia. Ja jotenkin vaan tunsin itseni tyhmäksi, kun väkisin halusin antaa pois 50 euroa...

Ajatus oli lähteä pyöräilemään Renan kanssa, kun tulimme kotiin, mutta kohdalle osunut sadekuuro muutti suunnitelmat. Harjoiteltiin sen sijaan makkarissa kapulan nostamista taas.  Edistystä tapahtuu!  Tänään tehtiin sitten se pyörälenkki. Renan juoksuhalut ovat kasvaneet ja askel pidentynyt valeraskauden loputtua. Vielä kun saisi tuona palautuneen energian ja vauhdin mukaan agilityynkin.