Jonna innostui tänään lähtemään mukaan tokoilemaan, joten minunkaan ei tarvinnut arpoa, trimmaanko vai koulutanko koiraa, vai molempia. Sovittiin treffit kartanolle. Rantikin pääsi mukaan, kun luotin siihen, että se jaksaa tulla takaisinkin, kun saa "huilata" treenien ajan. Ranti paineli hihna kireällä, kun se tajusi, että olemme menossa sillan yli kehän toiselle puolelle - ei ollut köyhä eikä kipeä, ei .

Rena on ollut viime ajat hyvässä vireessä ja tuttu paikka ja treeniseura nostivat virettä lisää. Vitsti, että on ihanaa treenata, kun koirakin on täysillä mukana!

Jäävät (maahan, seiso, maahan, seiso) menivät hienosti, seuraamisessa hieman edistämistä, kun vire on korkealla. Ennakkomerkki on todellakin se juttu Renalle. Ruutuun lähetys menee hyvin, kun ruudussa on hiiri palkkana. Kun lähetin ilman hiirtä, jäi ensin ihmettelemään asfaltissa olevia lehtiä ja muita roskia. Toisella yrittämällä sain ruutuun asti ja palkattua siellä.

Rantikin pääsi välillä "treenaamaan". Ensimmäistä kertaa koskaan Rena kiihtyi tokokentän laidalla niin, että haukkui. Sehän alkoi pentuna kiljumaan agilityradan reunalla Rantin treenatessa ja tyrkkäsin sille sitruunapannan kaulaan. Sen jälkeen Rena ei ole inahtanutkaan muiden tekemistä katsoessaan - eikä myöskään kiihtynyt. Joten en todellakaan nyt kieltänyt sitä haukkumasta leikkiessäni Rantin kanssa!

Noutoa treenasin suurin piirtein kuten viimeeksikin. Olen tässä välillä harjoittanut kotona tunarikapulan nostoa ja sekin sujui jo hyvin. Kapulaan tarttuminen ja sen nostaminen ei tunnu enää olevan ongelma. Työstettävänä on seuraavaksi kapulan tuominen loppuasentoon asti (pyörittelemättä, kiitos!). Jätän liikkeen aloitusrutiinit (heitto + odottaminen+ käsky) viimeiseksi. Ehkä tästäkin vielä joskus tulee valmista .

Avon kaukot alkavat olla jo valmiit. Asennon vaihtoja istu-seiso-istu ja maahan-seiso-maahan tehdään vielä makkaran kanssa . Niiden tekeminen takajalkoja liikuttamatta on airiksen fysiikalla ja temperamentilla vaikeaa - pomppuja meinaa tulla väkisin ja liikettä sen myötä suuntaan tai toiseen.

Lopuksi vielä seuraamista, jossa kiinnitin huomiota edistämiseen. Vasemmalle kääntymisiä, pysähtymisiä, hidasta käyntiä... paikka alkoi löytyä ja viimeinen pätkä oli jo ihan mukavan tuntuista ja ilmeisesti näköistäkin .

Siitä treenikaveristamme en sitten sanokaan mitään - beeceet on aika ällöttäviä treenattavia .

Lopetettiin treenit sopivaan aikaan, sillä valottomalla kentällä ei olisi pian enää nähnyt mitään. Ranti jaksoi kävellä vielä kotiinkin ja leppeässä syyspimeässä illassa oli ihan mukava kulkea.