Lauantaina otettiin kolme starttia Lappeenrannassa. Näin ensimmäistä kertaa LAUn uuden hallin ja varsin mukavaltahan se vaikutti - varsinkin lämmin kahviotila . Vielä jos todellakin saavat sinne ammattikoulun kentältä joutavaksi jäävää kumirouhetekonurmea, niin a vot! Nyt kivituhkapohja oli aika pölyävässä kunnossa.

Tuomarina kaikilla radoilla oli Sami Topra ja eka rata hyppyrata. Siinä oli monta mahdollisuutta ohjata koiraa väärälle esteelle ja minäkin jouduin miettimään ohjauslinjoja viimeiseen asti. Jo rataantutustumisessa osasin epäillä, että tulisin itse taas kepeille liian kovaa, mutta en sitten keksinyt siihen parempaakaan ratkaisua - koira oli oikealla puolellani, kun käänsin sen hypyn jälkeen 90 astetta kepeille. Ja ihan oikein ennakoin - vauhtia kepeille liikaa, ja Rena ohjautui toiseen väliin. Korjaukseen kului aikaa ja lopputulokseksi saatiin 10,10 ja sijoitus 10. Kympin tyttöjä siis?

Toisen radan kepeille vienti oli vielä ilkeämpi. Muuten sain mielestäni ohjauslinjat kuntoon ja päätinkin keskittyä keppien aloitukseen ja keppien jälkeiseen keinuun, jottei kävisi kuten Kirkkiksellä. Tämä rata tallentui videolle (kiitos Aija!), joten pääsin todentamaan, että keppien aloitus oli todellakin huolellinen. Mutta ne kontaktit . Kuvittelin luottavaisena, että riittää, kun otan Renan vastaiseen käteen esteellä ja "vedän" sen maahan asti, mutta, mutta... Jos jotain positiivista haluaa hakea, niin ei merkkiäkään arastelusta tai hidastelusta keinulla! Vauhtia oli niin, että hyvä kun mukaan ehdin ja kontakti oli loikattu ennen kuin ehdin "alas" -sanan ässään. Aan kontaktin voi vielä laskea onnistuneeksi, mutta radan toiseksi viimeisen esteen, puomin, alastulo oli lähes yhtä vauhdikas kuin keinulla vastakkaisen kääden vetoyrityksistä huolimatta. Joku tassu kontaktille kuitenkin tuomarin mielestä ilmeisesti osui... Ihanneajan kanssa olimme tarkkoina, se ylittyi 4 sadasosaa, joten tulokseksi 5,04.

Viimeisenkin rada kepeille vienti oli haasteellinen ja seuraavat neljä estettä keppien jälkeen vielä haasteellisemmat. Alkoi ilmeisesti jo väsy painaa (ohjaajaa) ja taitaa minun radanlukutaidossanikin olla puutteita, sillä valitsin täysin väärän ohjaussuunnitelman - en ottanut tarpeeksi huomioon sitä, että Rena vaihteeksi etenee.

Kepeille tultiin suorasta putkesta 90 astetta oikealle. Halusin keppien toiselle puolelle ja kuvittelin ehtiväni vaihtamaan puolta persjätöllä, mutta en ehtinyt, Rena jäi väärälle puolelle, josta taas kerran kielto kepeille. Keppien jälkeiseen elämään olin valinnut väärän puolen. Vinkkeliaidat olisi pitänyt ohjata kahdella takaaleikakuksella, mutta kuvittelin selviäväni niin, että ohjaan koiraa yhdeltä puolelta. Seurauksena totaalinen eksyminen oikealta linjalta, kielto ja väärä rata eli HYL. Se vapautti minut kyllä keskittymään kontakteihin, jotka kaikki olivat vielä edessä ja kyllä olivatkin hienot kontaktit . Käskytin tiukasti ja keinulla hidastin terävälllä "Rena!" -käskyllä jo ennen estettä. Loppusuora oli sama kuin B-radalla eli aita (vai rengas?) puomi ja aita ja Rena ohitti minut matkalla puomille (jiihaa!) ja sain kipittää tosissani, että ehdin ennen sitä alastulokontaktille . Eli tyhmä ohjaaja hyllytti, mutta Rena oli hieno!

Vaikka tulostaso ei päätä huimannut, niin on todella hyvä mieli siitä, miten Renalla riitti vauhtia ja intoa kaikki kolme rataa. Toisella radalla sillä oli vaikeuksia jäädä lähtöön, siihen pitää alkaa taas kiinnittää huomiota ja muuttaa omaa liian urautunutta lähtörutiinia: aina juoksuun ennen toista estettä. Keppien itsenäisen aloituksen opettaminen olisi kova juttu ja tietty ne kontaktitkin pitäisi treenata . Mutta tällä draivillahan me pystytään opettelemaan vaikka mitä! (Olisi  vaan kunnon harjoittelumahdollisuudet )

Ennen viimeistä kisaa käytiin Sammonlahden rannassa katsomassa auringonlaskua Saimaalla. Voi että tuli muistoja mieleen. Siellä olen aikoinaan Roopen ja Rossin kanssa kulkenut sen sadat kerrat. Kisojen jälkeen Rena sai vielä spurttailla Ossi-pojan kanssa pimeällä jäähallin parkkipaikalla. Elämys sekin.