Maanantaina oli meidän tämän syksyn ensimmäinen kimppatokovuoro. Kyseessä on VOI/EVL-ryhmä, joten en viitsinyt julistaa, että mahdollisesti olemme suuntaamassa vielä ALO-kokeeseen . Tavoitteita tarvitaan, ja ei meistä ainakaan häiriötä kenellekään pitäisi olla.

Vuoro on pitkä, joten kaikki eivät olleet paikalla heti puoli kahdeksalta. Paikallaolon teimme neljän koirakon voimin. Minä vain kävin piilossa. Olisin voinut olla siellä pidempäänkin, mutta ajattelin, että varma on varmaa. Koko neljä minuuttia meni hienosti.

Jäävät menivät pääsääntöisesti hyvin, yksi epäonnistuminen mahtui sekaan. Olin valmistautunut luoksetulossa harjoittelemaan eteenistumista, kun suora sivulletulo ei alkanutkaan tulla kuin itsestään, mutta tällä kertaa typykkä sitten yllätti tekemällä tosi iloisen pyörähdyksen edestä sivulle tultuaan ensin suoraan tosi lähelle. Tämä onnistui sitten joka kerta. Perusasento ei aina ollut aivan täydellinen, mutta parempi yksi hieman vino perusasento kuin kaksi.

Jotta ei treenattaisi pelkkiä alkeita, harjoittelimme myös ruutua. Siinäkin Renalla oli selvästi lamppu syttynyt . Oivallus siitä, että ruutuun kannattaa pyrkiä, vaikkei siellä olekaan palkkaa näkyvillä - silloin voi odottaa palkkaa minulta. Noutokin edistyy: Vein kapulan muutaman metrin päähän ja pyysin noutamaan. Perilletulossa pitää vielä vähän auttaa, mutta kapulalle ei enää tarvitse lähettää sen liikkuessa, jotta Rena tarttuisi siihen. Jospa tästä joskus vielä päästäisi AVOimeenkin .

Seuraamista teimme tietysti. Hain pidemmällä seuraamispätkällä sitä, että sain Renan parantamaan, jotta pääsin palkaamaan siitä. Kaukoista harjoittelimme istu-seiso-istu ja maahan-seiso-maahan -tekniikoita sekä AVO-kaukoja täytenä liikesarjana. AVOn kaukot menee jo hienosti ylipitkälläkin matkalla.

Oli tosi kivat treenit, koska Rena oli innokas ja edistystä näkyi niin monessa liikkeessä. Hieman Renan keskittyminen häiriintyi, jos toinen koira teki vieressä esim. ruutuunmenoa tai luoksetuloa, sataprosenttiseen keskittymiseen on vielä matkaa. Häiriötreeninä kimppatokot ovatkin tosi hyviä. Jos koira kestää häiriintymättä sen, että toinen koira suorittaa vauhdikasta liikettä muutaman metrin päässä, niin eikähän se silloin kehästäkin selviä.