Olisin lenkin jälkeen halunnut tehdä pienet treenti omalla kentällämme, mutta siellä oli naisjoukko heiluttelemassa pesäpallomailaa, joten jätin Rantin kotiin, otin repun selkään ja suunnistin Renan kanssa Tulvaniityntien kentälle.

Jätin Renan paikallamakuuseen ja lähdin tekemään ruutua, kun perässämme kentälle hipsutteli ehkä alakouluikäinen pikkutyttö rullaluistimet jalassa ja kypärä päässä. Häiriötreeni on hyvästä, mutta omaa tyhmyyttäni aiheutin Renalle kaksi epäonnistumista, kun en toiminut ajoissa, vaikka näin mitä tuleman piti. Eka näistä mokista aiheutti heti kättelyssä Renan lähtemisen paikallaolosta, jonka jälkeen sitten kävimmekin tekemässä tuttavuutta pikkutyttön kanssa...

Alkuleikkien jälkeen seuraamisharjoituksia. Alkuun jouduin hetkittäin vaatimaan kontaktia, joten häiriö ajoi asiansa, mutta sitten alkoi sujua hyvinkin ja oikea fiilis alkaa löytyä. Siitä oli helppo siirtyää jääviin liikkeisiin. Tein perän jälkeen jäävinä maahan, seiso, maahan, seiso, maahan, seiso. Onnistuivat muuten, mutta toisella maahanmenolla tuli istuminen - Rena taitaa tietää, että kaikkia jääviä tulisi harjoitella samalla kertaa . Virheen sattuessa totesin "ei" (tarkoitus oli käyttää samaa kuin agilityssä, eli valitellen todeta "ohoh" tai "oioioi", mutta "ei" sieltä suusta vaan tuli ), vapautin ja otin uudestaan. Suoritusvarmuus on kasvanut ja itse liikkeetkin sitä myötä parantuneet (suoruus ja nopeus), joten alkaa tuntua lähes hyvältä .

Ruutua harjoittelimme hiirellä, pari kertaa lähetin myös tyhjään ruutuun läheltä ja heitin palkan. Kerran lähetin Renan ruutuun niin, että pikkutyttö seisoi ruudun takia ja tiesin jo lähettäessäni, että Rena väistää. Ja niinhän se teki, kiersi ruutuun sivusta. Hyvä minä!

Noutoa treenasimme "tokokapulalla" eikä nostamisessa ollut ongelmia. Tämän hetken ongelma on se, että Rena ilmeisesti paineistuu eteentuomisesta sen verran, että pyörittelee kapulaa lähestyessään, ei kuitenkaan rouskuta. Yritän helpottaa sillä, että juoksen takaperin siihen asti, kunnes Rena on edessä. Vedin myös Renan kanssa kapulaa muutaman kerran, kun tarjosin sitä suuhun samalla kun peruutin. Tein myös pitoharjoituksia. Niissä kapula pysyy vakaana. Ei tämä lähelläkään valmista ole vielä, mutta edistyy kuitenkin.

Pallo kelpasi pitkästä aikaa palkaksi, joten palkkasin sillä kaukoja. Harjoiteltiin ensin maahan putoamista, eli jätin Rena seisomaan ja käskytin maahan muutaman metrin päästä. Harjoitus oli tällaisenaan outo, joten Rena oli ensin hieman epävarma, mutta muutaman toiston jälkeen alkoi sujua. Istu-maahan-istu sujui hyvin jo avo-matkalta. Tuntuipa mukavalta. Kyllä kai se on niin, että harjoitelu kannattaa .