Sunnuntain kaatosade rummutti peltikattoa koko päivän niin, että ajatuksiaankin oli vaikea kuulla. Meillä oli Renan kanssa Kirkkonummella kaksi starttia ja toivoin, että pahin sade olisi mennyt ohitse kisojen alkuun mennessä - eka rataantutustuminen taisi olla 17:30 - mutta turhaan toivoin. Hetken jo mietin, että mitä jos jäisi kotiin...

Ei jääty kotiin vaan kastuttiin matkalla autoon ja kastuttiin lämmittelylenkillä. Enimmäkseen pyörimme pienessä hallissa tai Rena odotti autossa. Hallissakin oli peltikatto, joten pahimpien sadekuurojen kohina peitti koirien haukunkin. Kisat olivat myös puoli tuntia myöhässä, joten ainekset lässähtäneelle kisatunnelmalle olivat ilmassa.

Pelastavaksi enkeliksi tuli Rena, joka oli niin reipas ja innokas, että jaksoin innostua itsekin. Nyt minulla oli sellainen koira, jonka halusin ja jonka hämärästi muistan joskus omistaneeni . Omaa vuoroa odotellessa temputin ja leikitin Renaa, jotta sain pidettyä sen lämpimänä ja Rena jaksoi temppuilla täydellä sydämellä. Radalla Renalla oli pyrkyä eteenpäin ja se pääsi yllättämään minut parissa kohtaa. Keinu mentiin niin vauhdikkaasti, että ehdin pelätä lentokeinua ja olla varma, että Rena loikkasi yli kontaktin. Virhettä ei kuitenkaan tullut. Toinen yllätyksen paikka oli viimeiset kolme estettä, joilla jouduin muuttamaan ohjaussuunnitelmaa ja vaihtamaan valssin takaaleikkaukseksi, koska muuta mahdollisuutta ei ollut. Yllätyksista huolimatta puhdas rata, ihanneaika ylittyi puolella sekunnilla.

Renan into riitti myös toiselle radalle. Minun kovapäisyydestäni kertoo se, että ohjasin keinun täsmälleen samalla tavalla kuin aikaisemminkin, enkä suinkaan niin kuin muut kontaktit! Ja taas epäilin, että kontaktivirhe heilahtaa, mutta joku tassu sinne ilmeisesti osui. Varsinainen moka tuli kepeille viennissä. Tulin keppejä edeltävän hypyn ohi vauhdilla, jotta pääsin oikealle linjalle, mutta samalla ryntäsin kepeille saakka niin suurella vauhdilla, että tiesin jo Renaa käskyttäessäni, että se ei taivu ensimmäiseen väliin. Eikä taipunutkaan. Korjaamiseen kului sekunteja, mikä näkyi suoraan aikavirheenä. Muuten rata meni suunnitellusti.

Säästä huolimatta olin kisoista todella hyvällä mielellä. Ei Renasta ole yhdessä yössä mitään rakettia tullut, mutta se oli vapautunut ja innokas ja se tuntui hyvältä . Olisikohan se aina tuollainen, jos sen steriloisi?