Tämän talvikauden ensimmäiset aamutreenit Agitokolassa, eli sain psyykattua itseni jo keskiviikkoiltana siihen, että aamulla hyppäämme ensimmäiseksi autoon ja hurautamme hallille. Kello oli soimassa 5:45. Ranti oli olosuhteiden pakosta mukana "kannustamassa" eli haukkumassa hurjana hallin seinustalla.

Tarkoitus oli treenata kontakteja, kun ne ovat aika kriittiset sunnuntain kisoja ajatellen, mutta kaikki esteet oli siirretty seinustoille ja puomista irroitettu nousu- ja laskutasot. Kiskoin aan ja keinun keskemmälle, mutta puomin kanssa en viitsinyt alkaa rikkomaan itseäni. Muutama hyppy ja u-putki oli valmiina keskellä hallia.

Aamun ohjelmaksi tuli siten aan ja keinun kontaktit, lähdössä pysyminen, eteen irtoaminen, kepit ja Janinan oppien kokeileminen u-putkella. Sehän menee niin, että koira osaa kääntyä u-putkesta "ulospäin" vain, jos ohjaaja on valmiiksi putken takana koiran mennessä sinne tai jos koira näkee putkesta ulos katsoessaan liikkeen oikeaan suuntaan. Ja näinhän se meni. Vaikka olin Renan rinnalla putken ulkosivulla sen mennessä sisään putkeen, se kääntyi "sisäänpäin" ulos tullessaan. Kun olin selvästi putken takana, se tuli ulos oikeaan suuntaan.

Kepeillä pääsimme pitämään kunnon pirskeitä. Rena oli tosi taitava, ja meni sisään oikein joka kerta, kun pidin rintamasuunnan ensimmäiseen keppiin. Vauhtia riitti ja pystyin irtoamaan sivusuunnassa sekä eteen jonkin matkaa. Tuntui hyvältä! Renalta olisi intoa riittänyt vaikka kuinka, mutta piti malttaa mielensä, kun töihinkin piti ehtiä.  Rantikin oli onnellinen, kun pääsi tekemään muutaman metrin seuraamisia ja leikkimään.

Jäähdyttelylenkki oli sitten jo vähän niillä rajoilla. Loppumatka meni raahustamiseksi. Tästä tulee ongelma, koska lämmittely- ja jäähdyttelylenkit tarvitaan, mutta Ranti ei jaksa ainakaan ravata molempia, eikä sitä voi kylmillä ilmoilla pitää autossakaan. Enkä tiedä, voiko sitä jättää kotiinkaan, koska naapurit eivät kyllä arvosta, jos se alkaa meluamaan kuudelta aamulla. No, aika näyttää.

Illalla olikin sitten tokotreffit Jonnan kanssa Anttilan parkkipaikalla. Ranti ei ollut ulkoillessa vetreimmillään, joten jätin sen kotiin. Renan kanssa hioin seuraamista. Lisäsin vaatimusta, kun se olisi taivastellut milloin Decoa, milloin ohikulkijoita, milloin bussipysäkin roskista tai ties mitä... Vaatiminen on ilmeisesti juuri se, mitä Rena tarvitsee, koska loppua kohden seuraaminen alkoi olla jopa erinomaista.

Tein kertaalleen sarjan liikkeestä maahanmeno, luoksetulo ja liikkeestä seisominen. Jäävät olivat hienot ja luoksetulo erinomainen! Luoksetulo kokeenomaisesti pitkällä matkalla ja Rena tuli vauhdilla ja päätyi täydelliseen perusasentoon sivulle . 10+! AVOimen kaukot sujuivat edelleen hyvin. Tekee vaihdot ripeästi ja hyvällä tekniikalla eikä ennakoi. Tein sekä takapalkalla että heittämällä palkkaamalla, yhdellä nousulla sekä pitkän sarjan.

Noutoa harjoittelin niin, että otin Renan sivulle, sanoin 'odota', heitin - varmistin hihnalla, mutta ei tarvinnut - ja käskin 'tuo'. Rena meni ripeästi kapulalle, nosti kauniisti ja lähti tuomaan välittömästi. Sitten tulee ongelmia, eli eteen istuminen on vaikeaa. Juoksen suosiolla takaperin ja kannustan, että saan kapulan perille asti. Eli alkuosassa ei tunnu olevan suurempia ongelmia, mutta luovutus mättää. Aion keskittyä jatkossa siihen, eli back to basics. Pitäisikö tämänkin suhteen luovuttaa ja siirtää luovutus sivulle? Rena selvästi paineistuu minusta.

Decon ja Renan treenien jälkeen Magda harjoitteli vielä lelun kantamista ja luoksetuloa, minkä jälkeen teimme sitten pienen lenkin. Remokin oli mukana ja tällä kertaa erittäin virkeä ja reipas. Liekö syy sitten nuorekkaassa kampauksessa, jonka Jonnan kanssa teimme sille sunnuntaina. Tai siis Jonna konetti, minä heiluin näön vuoksi seuraksi saksien kanssa ja nypin vähän kulmakarvoihin muotoa. Jonna väitti, että olin tehnyt Remolle Rantin ilmettä, mutta sehän ei voi pitää paikkansa, koska Ranti-ilme tulee pääasiassa korvista. Ehkäpä Remo vain on opioidien avulla löytänyt sisäisen Rantinsa. Ainakin käytöksestä päätellen .