Lauantaista tuli hieman kiireinen, koska meillä alkoi Renan kanssa TOKO3-kurssi Agitokolassa kahdelta ja Reetu tuli trimmiin sitä ennen. Vähän harmitti, että piti tehdä trimmiä niin kiireellä - aikaa jäi lopulta vain 2,5 tuntia - mutta oli kiva sentään nähdä Reetu.

Reetu on varsin reipas nuori mies, jonka mielestä mamma oli aivan ihana. Itse asiassa niin ihana, että koko reviiri olisi pitänyt saada merkatuksi . Jouduin keskustelemaan tästä aiheesta melko isoilla kirjaimilla ja pöydälläkin piti hieman välillä "neuvoa", mutta Reetu ei ollut millänsäkään. Kiltti se kyllä on, melko huoleton veikko, sanoisin .

Karva ei ollut kovin pitkää eikä kypsää, joten nypin vain pään, etuosan, perän, vatsalinjan ja jalat ja kiire tuli siinäkin. Reetun karvanlaatu on niin karkeaa, että jalkakarvoissa ei sinällään ollut paljon nyppimistä. Pojan ulkonäkö muuttui ihan kiitettävästi vaikka mitään huolellista työtä en ehtinytkään tehdä. Toivottavasti voimme vielä joku kerta seurustella pöydällä ihan ajan kanssa.

Oisko vähän sukunäköä?

Melkoisella kiirellä sitten rynnistimme Renan kanssa vähän myöhässä hallille, mutta emme ilmeisesti jääneet paitsi paljon muusta kuin esteiden kannosta. Ryhmässä treenataan siis VOI-EVL-liikkeitä ja tänään oli vuorossa paikallaolot ja seuraaminen.

Aloitimme juoksutarkastuksella ja paikallamakuulla. "Juoksutarkastus" sujui, kun pidin Renaa kiinni, mutta saimme ohjeen harjoitella asiaa. Koirat käskettiin makuulle yksi kerrallaan ja vahvistin Renan sivullapysymistä ensimmäisten "maahan" -käskyjen ajan. Omalla vuorollaan Rena tippui maahan käskystä ja oli porukan ainoa, joka teki nopean maahanmenon. Menin piiloon minuutiksi, mutta tulin loppujen kolmen minuutin ajaksi takaisin sisälle. Liike sujui kaiken kaikkiaan ilman mitään ongelmia.

Paikalla istumista olen harjoitellut Renan kanssa noin kaksi kertaa, joten en mennyt lainkaan piiloon. Kävin palkkaamassa välillä, mutta silti Rena valahti makuulle minuutin ja 40 sekunnin kohdalla. Kävin nostamassa Renan ylös, minkä jälkeen jäin n. metrin päähän. Kouluttaja kysyi minulta jälkikäteen, miksi palkkasin koiran sen jälkeen, kun se oli tehnyt virheen ja nostettu uudelleen istumaan. Sen verran olen opetellut koulutettavana olemista, että en vastannut muuta kuin "niiin...". Mielestäni kuitenkin moka on jo siinä, että koira pääsee tekemään virheen, koska "palkkaus" tulee siinä, että lähden välittömästi sen luo, kun se tekee virheen. Jos palkkaan "istu"-käskyn jälkeen vasta 5-10 sekunnin päästä, niin silloin palkkaan nimenomaan istumisesta. Näin minä sen ajattelisin. Mutta tavoitteena on siis, ettei samaa virhettä ihan heti tapahdu.

Seuraamista harjoiteltiin pareittain niin, että toinen parista oli liikkeenohjaajana. Omaa vuoroa odotellessa harjoittelimme myös pareittain ja Rena harjoitteli seuraamisen lisäksi "juoksutarkastusta" eli syötin makkaraa, kun pari hiplasi koiraa.

Minähän olen pitänyt seuraamista ongelmanamme ja kyllähän se sitä on ollutkin. Pyysin "liikkeenohjaajalta" lyhyttä perusseuraamista, jotta ongelmamme tulee esiin. Minusta perusongelmamme on paikan väljeneminen, mutta nyt oli vielä suurempana ongelmana se, että Rena otti häiriötä muista hallin tapahtumista. Eli koko pätkä oli mielestäni aika kauheaa. Yllätyin, kun Tiltun mielestä Rena kyllä osaa mutta minä reagoin väärin se keskittymisvaikeuksiin. Teen Renan epävarmaksi oman osaamisensa suhteen. Ohjeeksi sain, että ärähdysten tai muun pakotteen sijaan, annan Renalle uuden "seuraa" -käskyn eli tilaisuuden korjata virheensä. Suoria seuraamisia ja kehuja kun koira on oikealla paikalla. Ja taas se olen minä, joka ei osaa palkata koiraa riittävästi!

Olin oikeasti tosi helpottunut tästä simppelistä huomiosta ja ohjeesta. Kokeiltuakin tuli sen verran, että näyttäisi toimivan. Vaatimustakin tulee, kun puutun virheisiin, mutta idea on puuttua kannustavassa mielessä, ei (väärä-aikaisilla) pakotteilla. Rena ei ole missään vaiheessa vastannut pakotteisiin toivotulla tavalla. Milloinkahan minä opin, etten enä koulutta Äijää vaan prinsessaa??