Ihmisessä on niin monta liikkuvaa osaa! Sen huomaa varsinkin silloin, kun niitä pitäisi liikutella hallitusti eri suuntiin... Minut oli houkuteltu Jaakko S:n koulutettavaksi Turkuun perjantaina. Olen ollut kerran aikaisemmin Hitti-areenalla seuraamassa treeniä, joten oli minulla sentän käsitys, mitä tuleman piti.

Aikataulu oli aika tiivis, ja ehdimme ulkoiluttamaan koirat vain hätäisesti ennen oman vuoromme alkua. Koirat saivat sitten juoksennella mukana rataantutustumisen ajan (50 min), jotta saivat lihaksensa vetreiksi. Renalle tämä oli hämmentävää. Se kulki mukana ja yritti ohjaussuunitelmistani jo päätellä, mitä esteitä pitäisi tehdä. Aan se suoritti joka kerta, kun ohitin sen, mikä ei ole hyvä juttu, koska Renan kontakteja ei voi vielä kuvata itsenäisiksi. Rena selvästi kyseli koko ajan, mitä me tehdään. Pitää seuraavalla kerralla huolehtia siitä, että ollaan paikalla ajoissa lämmittelemässä ja Rena saa rataantutustumisen ajan rentoutua hihnassa - silloin se lepää.

Yleisellä tasolla opin päivän treeneistä sen, että Rena osaa paljonen emmän kuin olen kuvitellut - ja minä paljon vähemmän . Nolointa oli myöntää itselleni, että unohdin kerta toisensa jälkeen koiran, kun yritin keskittyä tekemiseen ja ohjeiden seuraamiseen. Jaakko huomautti palkkaamisesta sen jälkeen, kun olin itse tehnyt virheen, useamman kerran, ennen kuin sitten piti suorastaan puhuttelun aiheesta (tosi kiltin sellaisen). Minä olen ensimmäisenä älähtämssä, kun katselen jotakuta toista, joka jättää koiran oman onnensa nojaan eikä palkaa riittävästi ja nyt sorruin siihen itse. Monta kertaa!  Seuravalla kerralla muistan keskittyä siihenkin.

Listaan tähän nyt asioita, joita treenissä tuli eteen, jotta muistaisin ne vielä ensi viikollakin...:

Poispäin käännöissä voimakkaampi käden heilautus koiran puoleisella kädellä, jotta saan koiran irtoamaan esteelle ennen kuin itse käännyn. Lisäksi pitää huolehtia siitä, että vien koiran tarpeeksi pitkälle. Anna koiralle tilaa sekä poispäinkäännöissä että tavallisissa takaaleikkauksissa.

Käännöksissä pitää antaa koiralle vihjettä tulevasta, eli jo hypylle lähetettäessä annetaan merkkiä hypyn jälkeisestä suunnasta joko ottamalla toinen ohjaava käsi mukaan tai kääntämällä ritakehä uuteen menosuuntaan tai molempia.

Liikkeen suunta pitää olla oikea vaikka sitä yläkroppaa kääntäisikin! Kehittää omaa motoriikkaa, kun pitää osata juosta taaksepäin suoraan, kääntää ylävartaloa oikealle ja sen jälkeen kulkusuuntaa vasemmalle ja käsiäkin pitäisi käyttää - ehkä uhkaava dementia siirtyy tämän harrastuksen myötä kauemmaksi . Jouduimme treenamaan sitä samaa välistävetoa, minkä luulin jo Jaakko K:n kolutuksessa oppineeni, useaan kertaan. (PALKKAA KOIRA!)

KATSO koiraan, mutta liiku kohti oikeaa estettä.

Vitsi, että sitä on paljon oppimista siihen nähden, miten hitaasti niitä oppeja saa uppoamaan. Mutta onneksi jotain aina tarttuu, ja Jaakko K:n ja Ninan koulutuksien ja Janitan luennon jälkeen sain tästäkin treenistä jo tosi paljon irti, kun ei kaikkea ihan niin rautalangasta tarvinnut vääntää. Toivottavasti muistankin siitä jotain, kun seuraavan kerran pääsen radalle...