Jotenkin vaan joulunalusviikot ovat kiireisiä, vaikkei ihmeemmin mitään joulua valmistelisikaan. Mut jos pari lahjaa kuitenkin hankkis... siivotakin pitäis... ja sitten on tietenkin MESSARI!

Lauantaina, viikko ennen messaria oli kuitenkin vielä ohjatut tokotreenit (5.12.) Päivän teemana olivat kaukot ja ruutu. Molemmat ovat Renalla aika alkeissa. Kaukojen osalta tosin kuvittelin, että AVO-kaukot ovat Renalla hallussa, mutta häiriön alla oli istumaan nouseminen täydeltä matkalta kuitenkin turhan vaativaa. Osasyy oli varmasti siinä, että olin treenannut Renalla ruoka-aikaan nappulapalkalla usemman kerran istu-seiso-istu ja maahan-seiso-maahan -vaihtoja. Oletusarvo ei ollut oikealle asennolle niin vahva, kuin aikaisemmin. Toisaalta hyvä, koska tämä on Renan todennäköisin virhe ja näin tuli kiinnitettyä huomiota siihen. Tiltun mielestä Rena palkautuu jo siitä, että menen lähemmäs tai luo nostaakseni sen istumaan. Pitäisi saada nousemaan välimatkaa lyhentämättä, ja saada palkattua siitä, että nousee ilman etäisyyden pienentämistä. Täytyy kokeilla joskus ajatuksella.

Ruudussa olen aina käynyt merkkaamassa ruudun aluksi joko koiran kanssa tai ilman ja kannattaa kuulemma alkaa lähettää (tarvittaessa auttaa) koiraa ruutuun ensin aivan vierestä ja sitten vähitellen matkaa kasvattaen, jotta Rena oppii hakemaan ruutua itse.

Sunnuntaina (6.12.) lähdinkin sitten Hyvinkäälle kokeilemaan, miten pärjäisimme Mei lìn kanssa kahdestaan Match Showssa. Erja kävi jättämässä Mei lìn minulle ja lähti sitten sukuloimaan. Typykkä oli ilmoitettu messariin ja Erja olisi toimistossa töissä koko viikonlopun, joten meidän pitäisi siellälkin pärjätä kahdestaan.

Mätsärikeikka sujui ihan hyvin. Ei me mitään muuta saatu kuin yksi punainen nauha, mutta Mei lìn mieliala pysyi hyvänä ja se liikkui kehässä hyvin ja antoi esittää itsensä hienosti. Mielialan nostatuksessa tosin oli suunnatonta apua hiekan värisestä partisuroksesta, jonka Mei lì mitä ilmeisemmin kuvitteli olevan poikaystävänsä Rolle.

Keskiviikkona tuli Millolasta uutisia, että Mei lìn juoksu oli alkanut. Samana iltana siskonsa Salsa tuli viimeistelytrimmiin, vaikka oli vielä vähän epävarmaa, pääsisikö Salsa lainkaan näyttelyyn.

Perjantaina suoritin koirien vaihdon, eli kävin Millolassa vaihtamassa Rantin Mei lìhin. Vähän jännitti, miten äidinkulta Mei lì pärjää "yksin" maailmalla koko viikonlopun. Meimei päätti kuitenkin olla myös Rena-äidin tyttö ja koko viikonloppu sujui sen suhteen hienosti. Tytsy viihtyi hyvin, söi, nukkui, pissasi ja kakkasi  ja ulkoili kauniisti hihnassa. Juoksu oli kyllä laittanut pienen tytön päätä pyörälle ja tämä näkyi erityisesti messukeskuksessa - Mei lì ei pitänyt melusta ja tungoksesta lainkaan.

Lauantaina tuomari oli tosi nopea, joten pieni paniikinpoikanen pääsi iskemään, kun kampailin Mei lìtä vähän matkan päässä kehästä ahtaalla häkkialueella. Sinne ei nähnyt kehän tapahtumia kovin hyvin (ja unohdin sitäpaitsi mm. sen, että PU-kehäkin on ennen narttuja ), joten otin koiran aivan liian aikaisin alas pöydältä. Se jaksoi ensi alkuun vähän innostua muista koirista, mutta kun pääsimme viimein kehään, Mei lì ei innostunut enää mistään. Se antoi hienosti esittää itsensä ja liikkui kauniisti - mutta häntä tiukasti pepun suojana. Sieltä sitten kaivelin sen esiin kädet veressä, kun pysähdyimme seisomaan . Häntä pysyi kyllä pystyssä, kun sen oli siihen nostanut, mutta liikkeesä - ei millään! Osasin olla ihan kiitollinen EH:sta. Salsa ja Maija olivat onneksi ehtineet paikalla, vaikka ehdin jo olla huolissani ja edelleen onneksi Salsa sentään sai ERIn ja sijoittui junnunarttujen kolmanneksi.

En jaksanut uskoa siihen, että sunnuntai toisi mukanaan mitään ihmeellistä mielialan nousua, vaikka aamulenkillä reippaita oltiinkin, joten jätin Mei lìn suosiolla kotiin - turha kiertää kehää, jos ei se häntä nouse. Salsa puolestaan pääsi paikalle, vaikka se pitkään oli epävarmaa. Likainen kehämatto kuitenkin ällötti Salsaa ja muutenkin taisi ahtaus ja melu käydä tytön voimille, sillä Salsankin häntä  vaivoin nousi selkälinjan yläpuolelle. Tosin Salsa heilutti häntäänsä aina tuomarin kohdalle tullessaan, mutta herra Cochetti ei ollut tästä riittävän imarreltu, vaan tyrkkäsi Maijalle käteen sinisen nauhan. Yleinen arvostelutaso huomioon ottaen tuomio oli (ja on edellenkin!) mielestäni kohtuuton.  Ilmeisesti Salsa oli tyypiltäänkin mr Cochettille vieras. Olin erinomaisen tyytyväinen siinä vaiheessa siitä, että Mei lì oli kotona Renan kanssa! Jos olisin saanut omalle koiralleni kehässä H:n olisin päässyt siitä yli huomattavasti nopeammin, mutta nyt jäi todella paha mieli todella pitkäksi aikaa Maijan ja Salsan puolesta. Mutta näyttelytouhuhan on tätä.

Airisten arvostelu oli aamulla ja iltapäivällä minulla oli vielä koppivuoro eli päivystin airisyhdistyksen infokopissa. Kello oli melkein neljä, ennen kuin ehdin takaisin kotiin. Tytöt olivat olleet kiltisti ja kävelylenkin jälkeen lähdimme hakemaan Rantia kotiin. Mitään suurempaa hulabaloota ei syntynyt, kun blondit tapasivat punapäät jälleen: Manta oli niin pettynyt siitä, ettei Erja vieläkään tullut kotiin, ettei viitsinyt edes komentaa nuoria naisia. Ranti oli ainoa touhottaja kutsuessaan Mei lìtä ja Renaa leikkiin - Mei lì oli tästä huomiosta hämillään ja Rena päätyi komentamaan Rantia, mitä tapahtuu kuitenkin aika harvoin.

Keskiviikkona lähdimme pakkasesta huolimatta treenaamaan tokoa Erikan ja Riemun kanssa. Tapasimme Anttilan parkkisella ja treenasimme koiria vuorotellen toisen ollessa autossa lämpimässä ja tuulensuojassa. Teimme seuraamista, ruutua ja vauhdista maahanmenoa - pakkassäähän sopivaa ajanvietettä. Seuraamisessa on edelleen se tiiviys hakusessa. Pyrin nyt merkkaamaan kehumalla ja palkaamalla oikean paikan. Väljyyttä tulee nopeasti muutaman metrin seuraamisen jälkeen, joten on taas palattu aika lähelle lähtöruutua: palkkaa muutaman askeleen seuraamisen jälkeen.

Ruutua teimme ensin Tiltun ohjeen mukaan ilman etukäteismerkkausta läheltä. Sen jälkeen (kun ei enää kolmannella irronnut) tehtiin myös niin, että kävin merkkaamassa taputtamalla ja niin, että jätettiin yhdessä lelu ja lähetin pitkästä matkasta. Loppulämpimät otin sillä, kun treenasimme juoksusta maahanmenoa, etuperi, takaperin, sivuttain...

Kun pääsimme takaisin kotiin, totesin, että Renankin juoksu on alkanut.