Tällä hetkellä tuntuu, että tämä talvi on loputon. Kaikki treenaaminen on ihan jäissä ja kevään suunnitelmat auki. Eli eipä ole ollut treenipäiväkirjaan paljon kirjoitettavaakaan. Mutta jotain sentään. Lähden lopusta alkuun tai sinnepäin, jotta voin aloittaa iloisilla uutisilla.

Jo pitkään jännitetyt Silin (Glegdale Smooching) kuvaustulokset olivat tänään viimein päivittyneet KoiraNettiin. Ja ihan kivalta näytti: A/A ja 0/0.  Polvilausuntokin typystä oli annettu, ja puhdas sekin. Kiitos ja onnea, Jere!  S-pentueen kuvaukset ovat alkaneet siis loistavin tuloksin, mutta vielä on monta jännitettävää.

Toissa viikonloppuna minulla oli Manta ja Mei lí viikonloppuvierailulla Erjan ja Karin matkaillessa "etelässä". Tytöt tulivat perjantai-iltana ja lähtivät kotiin sunnuntai-iltana. Molemmat tytöt ovat olleet hoidossa aikaisemmin yksin ja hieman ehkä jännitin, kuinka viikonloppu sujuu koko lauman kanssa, mutta hyvin se meni. M&M olivat melkein kuin kotonaan, ainoastaan hieman vieraskoreita. Mei lì oli suorastaan rauhallinen ja Manta rennolla mielellä, joten sen paremmin riehumista kuin rähjäämistäkään ei harrastettu.

Erityisesti jännitti se, ovatko kotiin jäävät koirat hiljaa, kun ulkoilu piti tedä pareittain, mutta turhaan jännitin; kiljukaulablonditkin ymmärsivät jäädä rauhallisena odottamaan, kun "nuoriso" pääsi lenkille. (Rena parka on varmaan "nuorisoa" koko ikänsä...) Minulla oli siis varsin liikunnallinen viikonloppu, kun käytin koirat pareittain lenkillä kolme kertaa päivässä.

Kaikkia neljää en saanut samaan kuvaan, kun en viitsinyt yrittää äkseerata porukkaa sisällä samaan kasaan, kun Mantalla ja Rantilla on se "juttu" . Mutta otinpa muutaman kuvan sitten pariskunnista päivälenkillä.

Blondit  - Vierekkäin istuminen on Mantalle ja Rantille lähes mahdotonta

Todistettavasti tää "juttu" ei ole uusi: sisarukset kesällä 2004

Punapäät: Rena ehkä olisi trimmauksen tarpeessa

Viikko ennen e.m. viikonloppuvierailua Ranti kävi eläinlääkärissä veriarvokontrollissa. Sehän on ollut epilepsialääkityksellä kesäkuusta lähtien ja sillä on saatu pää hallintaan eli pelkotilat kuriin. Syyskuussa se aloitti kyllä haistelut uudelleen, mutta siitä pahemmaksi oireet eivät ole päässeet. Loppuvuodesta aamut alkoivat olemaan kriittisiä lääkkeen antoajankohdan suhteen. Rantista näkyi heti, jos lääke oli myöhässä. Niinpä päätettiin nostaa alkuperäinen 1 + 1/2 tabletin annostus 1 +1 :een (60 mg). Barbivet heikensi myös Thyroxinin imeytymistä, joten senkin annostusta on pitänyt nostaa 3 + 3:een. Tällä Ranti on kuitenkin pysynyt mieleltään virkeänä ja iloisena.

Samoin syksyllä totesin, että Ranti tarvitsee särkylääkettä jatkuvasti, joten se on saanut Metacamia lokakuusta lähtien ilman taukoja. Myös iho alkoi loppukesästä oireilemaan. Pärjäsimme paikallishoidoilla pitkään, mutta vuoden vaihteessa totesin, että ihottuma on taas "lähtenyt lapasesta" ja kävimme lääkärissä hakemassa antibioottikuurin. Iho parani taas antibiooteilla, mutta olo oli koirien ruokinta-aikaan kuin apteekkarilla... Kaiken tämän pillerinpyörityksen jälkeenkin Rantin veriarvot ovat hyvät ja fenobarbitaali- ja kilppariarvot kohdallaan.

Ranti pärjää tällä hetkellä ihan kohtuullisesti, kun ei tehdä raskaita lenkkejä. Autossa matkustaminen ei ole Rantista enää kivaa ja varsinkin takakonttiin nouseminen alkoi olla todella vastenmielistä, vaikka vielä onnistuikin, joten nykyisin Ranti matkustaa takapenkillä silloin harovin, kun matkustaa. Joskus se on jäykempi kuin toisinaan, mutta ei erityisen kipeä, ainakaan, kun saa Metacamia. Pakkassäät ovat sopineet Rantille hyvin, jäykistelyt ovat alkaneet, kun ilman lämpötila on noussut(!). Oletettavissa on, että kevään kosteat kelit tuntuvat Rantilla nivelissä. JOS se kevät joskus tulee...

Samalla eläinlääkärikäynnillä kyselin myös lääkärin mielipidettä Renasta. Rena antoi odottaa juoksuaan tosi pitkään. Vääriä hälytyksiä ehti tulla väliin kaksi, eli korkeintaan puoli vuorokautta paksua veristä vuotoa. Ensin joulukuun puolessa välissä, sitten reilu kuukausi myöhemmin. Pari viikkoa sitten vuoto näytti jo oikealta juoksuvuodolta ja jatkuikin useamman päivän, vaikkei kovin runsaana. Taustalla on myös Renan edellinen juoksu, joka oli pitkittynyt samoin kuin sen jälkeinen valeraskauskin. Käytin Renan silloin lääkärissä reilu kolme kuukautta juoksun alkamisen jälkeen, kun se oli todella kipeän oloinen ja silloin nisät olivat vielä täynnä maitoa ja kohtu näkyi ultrattaessa.

Ell epäili, että välivuotojen aiheuttaja saattaisi olla esimerkiksi munasarjakystat. Ne saattavat aiheuttaa vuotoja ja hormonihäiriöitä ja myös kipuja. "Jos se olisi minun koirani, niin leikkauttaisin sen." Asia esitettiin, niin, että saisin miettiä asiaa, mutta eihän siinä mitään miettimistä ollut, kun sain järjesteltyä palikoita päässäni paikoilleen: Renalla on ollut kaksi selkeää kipukohtausta, toinen heinäkuussa ja toinen jouluna. Lisäksi se oli valeraskaana ollessaan sen oloinen, että sillä oli fyysisiä kipuja ennemminkin kuin vain "masennusta".

Rena pääsee siis kohdustaan. Sopiva aika olisi, kun juoksu ja valeraskaus ovat ohi, mutta milloin ne ovat ohi? Renan juoksu ei nimittäin ole edennyt normaalisti. Se vuoti ja oli vuotamatta keskimäärin joka toinen päivä 1-3 päivän jaksoissa ja nyt se taas ei näytä vuotavan lainkaan. Ulkosynnyttimet eivät ole missään vaiheessa edes turvonneet, joten mietin tässä, että pitäisikö se viedä progetesteihin, jos siitä selviäisi jotain. Onnellisinta olisi, jos Renan saisi leikattua heti, niin pääsisi taas suunnittelemaan tulevaisuutta, vaikka Renan pennut eivät siihen enää tule kuulumaankaan.   Sen sijaan paljon treeniä ja kisoja, toivottavasti. Tämä tietämättömyys vaan rassaa...

Molemmat koirat ovat lisäksi ripuloineet viimeisen viikon aikana useampaan kertaan, mikä ei ole hauskaa. Olisiko joku pöpö, kun kumpaakin vaivaa. Se olisi parempi vaihtoehto kuin se, että Rantin vatsa alkaa sanoa sopimuksensa irti. Montaa "pikkuvaivaa" ei Rantille enää voi sälyttää, lähtölaskenta saataa alkaa pienestäkin vaivasta, jos se vaiva on se ensimmäinen liikaa...

Kun edes tämä lumisade loppuisi.