Muutaman muun harmituksen lisäksi läppärin näytönohjain sanoi sopimuksensa irti viime viikolla. Vaikutti olevan sama vika, joka oli jo kertaalleen korjattu takuuseen pari vuotta sitten. Kun kerran vaihtoivat tekovikaisen emolevyn uuteen, niin olisivat sitten vaihtaneet toimivaan eivätkä toiseen tekovikaiseen!  Huollon korjausarvio oli sitä suuruusluokkaa, että samalla hinnalla saisi uuden koneen - tai vaikka kaksi. V..tutuskerroin sitä luokkaa, etten viitsi kertailla aihetta enempää, mutta nyt olen siis takaisin linjoilla pienen tauon jälkeen. Entistä köyhempänä tosin.

Alkuviikosta tuli viime viikolla treenattua sen verran, että kaivoin hyppyesteen varastosta ja harjoittelimme avo-hyppyä etupihalla. Erikseen tulohyppyä, irtoamista hypylle ja palkka perään, irtoamista hypylle ja palkka vasta istu-käskyn jälkeen ja välillä jopa koko liike. Täytyy tehdä sitäkin, ettei koira ihan hölmisty, kun palkka ei lennäkään esteen toiselle puolelle, vaan täytyy kuunnella vielä yksi käsky.

Torstaina oli taas treffit Erikan, Riemun ja Koodin kanssa kartanolla. Nyt kaikki lumi oli sulanut ja parkkipaikka oli täysin kuiva. 

Tällä kertaa Renalla oli vire kohdallaan ja sehän teki treenaamisesta pelkkää hupia. Kädet tosin olivat kovilla, kun omat refleksit ovat ilmeisesti talviterässä ja Renalle tuli muutama huti patukan kanssa... Seuraamisessa keskityin käännöksiin ja takapään käyttöön ja kun vire oli kohdallaan, niin kaikki onnistui. Luoksetulossa treenasin vauhtia ja napakkaa loppuasentoa ja sivulle kiepsahdukset menivätkin kerralla kohdalleen. Ensimmäisessä jaksossa en tehnyt varsinaisesti jääviä, mutta harjoittelin taakse siirtymistä ja takaisin palaamista sekä seistessä, että maassa.

Koodin treenatessa Rena teki noin 6 minuutin paikallaolon. Siinä ei ollut ongelmia.

Renan into nousi entisestään, kun se katseli vierestä, kun kokeilin Riemun seurauttamista. Niinpä pitkästä aikaa oli noutotreeniä tehtäessä vire vähintäinkin riittävä. Into kapulaan oli niin suuri, että ei puhettakaan, että Rentukka olisi odottanut noutolupaa. Onneksi oma pää pysyi kasassa ja yhden epäonnistumisen jälkeen maltoin pitää Renasta kiinni, ennen kuin laskin sen kapulan perään. Osan kerrasta liikkuvalle kapulalle mutta myös pysähtyneille ja into riitti joka lähtöön. Kapulat tulivat myös perille asti. Pulikka saattoi pyörähtää vähän suussa ja pari kertaa piti auttaa loppuasentoon, kun pylly jäi poikittamaan, mutta kaikenkaikkiaan hyvältä näyttää taas vaihteeksi.

Kaukoissa harjoiteltiin paitsi nousemista pitkällä matkalla niin myös malttamista vaihtojen välillä. Lopuksi vielä seiso- ja maahan-käskyjen erottelua "kuljeskelun" yhteydessä. Nyt ei ihan joka kerralla kuunnellut tarkasti. Virheen kohdalla jätin palkkaamatta.

Todella hyvän mielen treenit!  Tällä ilmeellä kun onnistuisi aina.