Vuokrasin lauantaina tunniksi koulutustilaa Tiltun koirakoulusta. Johtoajatuksena oli päästä treenamaan jääviä peilien edessä, mutta päivän painopiste meni vähän muuhun. Meni enemmän häiriötreeniksi kuin hiomiseksi, mutta ihan hyödyllinen tunti kuitenkin.

Aloitin itsekseni, kun kavereikseni tulossa olleet Jonna ja Pirjo pääsivät paikalle vasta vähän myöhässä. Rena selvästi otti häiriötä jo uudesta paikasta ja kuumuuskin teki osansa. Jätin taas hihnan ja pannan pois, mutta samalla jäi sitten pois alkuvirittelytkin, joten vire ei noussut tarpeeksi päästäkseen häiriöiden yli. Haeskelin taas seuraamisasentoa, mutta huonolla menestyksellä, joten päädyin toistaiseksi käyttämään ohjaavaa kättä, etten onnistu hajoittamaan koko liikettä ihmetellessäni, kuinka pitäisi edetä.

Ne jäävät sitten. Muistin jopa ennakkomerkitkin, mutta 'maahan'-käsky tuntui tulevan Renalle taas ihan puun takaa, eikä se ollut lainkaan varma, että oli kuullutkaan koko käskyä koskaan aikaisemmin. Yksi epäonnistuminen hajoitti taas koko pakan, enkä meinannut saada sitä uudestaan kasaan, vaikka muutaman turhan yrityksen jälkeen oivalsinkin, mikä meni pieleen: pidin käskyttäessäni katseen peilissä, eli elekieleni oli tavallisesta poikkeava. Kun sitten taas pidin "toisen silmän" Renassa, alkoi käskykin tuntua Renan mielestä vähän tutummalta. Se edelleenkin nojaa siis enemmän elekieleeni, kuin käskyyn - tai edes ennakkomerkkiin.

Kaukokäskyissä kokeilin ensimmäistä kertaa joulun alla saamaamme neuvoa istumaannousuongelmaan. "Herkistelin" Renaa ensin nenän edessä istu-maahan-istu ja siirryin sitten reilusti yli viiden metrin, josta annoin istu-käskyn. Kun Rena ei noussut, sanoin o-ou ja siirryin askeleen taakse päin. Odotin hetken ja katselin, kun kuola alkoi valua Rena leuasta(!). Kun sitten annoin uuden käskyn, nousi tytsy reippaasti istumaan . Siis toimii. Taustalla tässä oli ajatus, että Rena palkaantuu siitä, että menen sen luo, joten minun ei pidä mennä sen luo, jos se tekee väärin.

Toinen päivän kohokohdista oli se, kun kokeilin Renan taakse siirtymistä sen seistessä. Jätin ensin lelun Renan eteen ja siirryin muutaman metrin sen taakse ilman ongelmia. Sama uudestaa, mutta ilman etupalkkaa: Rena pysyi liikkumatta, häntä pystyssä ja levollisen oloisena. Ihan super! Tämä on vaan loksahtanut paikalleen tauon aikana.

BC-kolmikon saapuminen oli tietysti taas uusi häiriö. Laitoin Renan hetkeksi huilivuoroon, jotta mattimyöhäiset pääsivät tositoimiin. Fun oli yllättävän hyvä häiriökoira, sillä Rena paineistui siitä jonkin verran, vaikka Fun olikin sille jo entuudestaan tuttu. Funin käytös ei oikeasti antanut mitään aihetta Renalle ottaa painetta, joten se sai ihan rauhassa yrittää kasata itseään ja pikku päätään.

Noutotreeniä ei pienessä ahdistuksessa voinut sanoa loistokkaaksi, mutta suurempaa vahinkoa ei saatu aikaiseksi. Paikallaolon tein niin, että siirryin piiloon käytävälle, josta näin peilin kautta Renan kirsun ja tassut. Fun ja Magda treenasivat samaan aikaan. Rena pysyi rauhallisesti paikallaan eikä paluussakaan ollut mitään ongelmia.

Ei mennyt ihan suunnitellusti, mutta opettavaisesti kuitenkin. Oma muistilista:

- viritä koira

- keskity

- opeta koira jäävissä kuuntelemaan käskyä

- älä palkkaa virheistä / mieti mistä koira palkkaantuu

- lisää häiriötreeniä

Ja sitten jotain aivan muuta:

Pyysin luotto-ortopediltäni konsultaatiota, ennen kuin laitoin Mei lìn kyynärlausunnon paneeliin . Tutkailtuaan kuvia uudestaan, hän lausui: "Kyllä mä tiedän, mitä ne tarkoittaa, on siellä yksi röpö." Tämä "röpö" tosin on lähempänä 0,1 kuin 1,0 millimetriä (ykköslausunnon raja on 2 mm), mutta se siis on. Taidan pystyä elämään sen kanssa, eli säästän rahani ja tyydyn lausuntoon ja annan anteeksi sen, että "röpöä" ei huomattu ensi vilkaisulla.