Aloitimme Renan kanssa kisakautemme agilityssä lauantain helteessä. Kisoihin lähtö sujui aika kaaosmaisissa tunnelmissa, mutta olimme kuitenkin ajoissa Masalassa ja ehdimme jopa poimia matkalla Jonnan, Magdan ja Voitto-skotin mukaan kannustusjoukoiksi. Kesän ensimmäiset helteet "hellivät", mutta aika hyvin selvisimme nestetankkauksen, Renan viilennysloimen ja minun suojakertoimen 30 avulla.

Ensimmäinen rata oli Johanna Wüthrichin käsialaa. Oikeain mukava rata, jossa ei ollut mitään inhottavia vääntöjä, mutta ohjatakin sai. Onneksi oli rataantutustumisessa Jonna kehänlaidalla koutsaamassa tyyliin "Et sä kyllä tuolla ohjauksella sitä putkeen saa..." - Ai mihin putkeen?  Tutustuin sitten kuitenkin toisella kierroksella kaikkiin radan esteisiin... Tavoitteena oli tehdä puhdas rata ja siinä onnistuttiin. Rena kulki ihan kivasti (varsinkin lämpötila huomioonottaen!) mutta ei meistä kumpikaan ole talven aikana raketiksi muuttunut, joten yliaikaa 2,34. Sillä sijoituttiin kuitenkin toisiksi.

Toinen rata oli Luomalan Henkan ja sekin oli samalla lailla mukava kuin ensimmäinen. Oli kaksi kohtaa, joiden ohjaukseen piti keskittyä - välistäveto ja valssi ennen putkea - ja keskityin niin kovasti näihin kohtiin tutustumiseen, että Jonna sai taas huudella kehän laidalta, että siinä välissä on sitten vähän muitakin esteitä suoritettavana.  Rena suoriutui tästäkin radasta hyvin. Välistäveto sai sen pudottamaan vauhdin raviin ja siinä valssissa ennen putkea minun olisi pitänyt pitää se tiukemmin. Nyt se ehti lukita aan siinä välissä. Sain pelastettua, mutta aikaahan se söi. Yliaikanolla siis sekin ja tuloksella 5,94 olimme neljänsiä - viisi parasta palkittiin.

Jonna kuvasi radat mun Lumixilla, joten sain ne koneellekin. Mietin vähän, onko niissä mitään esiteteltävää, mutta latasin kuitenkin juutuupiin. Onhan ne virheettömiä ratoja kuitenkin. Talven tauko ja harjoittelemattomuus näkyy esimerkiksi siinä, että varmistelen todella paljon ja jään varsinki A-radalla suorastaan odottelemaan Renaa. Kauan mietin, että mitä ihmettä minä vaapun siinä A-radalla ennen puomia, mutta sitten muistin, että ajattelin rikkoa varmuuden vuoksi Renan rytmin, ettei se loikkaa kontaktin yli. Päätin sitten kuitenkin olla tekemättä mitään todella radikaalia hidastustoimenpiteitä, ettei Rena pahastuisi . Lopputuloksena jotain ankkakävelyä muistuttavaa. Mutta hei - minä ehdin ajatella!

 

Olen tosi tyytyväinen kauden aloituskisaan. Palkintoja on aina mukava saada . Valokuvaajia näytti olevan paljonkin paikalla ja tämmöisiä on netistä löytynyt toistaiseksi, kuvaaja Timo Eskola: