Rena aloitti valmistelunsa äitienpäivän airiserkkariin jo edeltävänä keskiviikkona - paskassa kierimällä. Koira hävisi metsälenkillä näkyvistä niin pitkäksi aikaa, että ehdin jo kaivata. Kun se sieltä sitten rymisteli esiin risukosta, katselin, että typykkä on molskinut jossain suopoterossa oikein urakalla. Lähempänä sitten totesin, että juu ei, ei ole mutaa, ei . Oli ihan sitä ihteään ja Kulta Kukkanen oli nuohonnut itseään niin perusteellisesti, että kurapaskassa oli paitsi selkä, niin myös kyljet, niska, lavat, kaula, posket ja jopa korvanlehtien sisäpuolet. Kotona jätin Renan kiinni ulos puuhun, kun kävin korjaamassa kylppäristä pois kaiken ylimääräisen ja hakemassa lateksihanskat, muovipussin ja talouspaperirullan. Niiden avulla yritin sitten kaapia enimmät pois ennen pesulle menoa. Siinähän se keskiviikko ilta sitten kuluikin, koiraa, itseä ja kylppäriä pestessä...
Torstaina viimeistelin Arskaa, perjantaina ihmettelin, miten vastikään perusteellisen shampoopesun saanutta airiksen karvaa trimmataan. Jos olisin ottanut Renalta lyhyet osat ajoissa alas, mitään ongelmaa ei olisi ollut, mutta kun valmistelu oli ollut vähän huoletonta, niin lavat ja kaula olivat tosi pahassa vaiheessa. Aikani nyhersin ja otin sitten ohennussakset käteen ja yritin pelastaa mitä pelastettavissa oli. Selkäturkin sai litteäksi sillä, että Rena piti kolme päivää Back On Track -verkkoloimea päällään.
Lauantaipäivä meni palveluskoiratapahtumassa. Olen perinteisesti ollut siellä töissä tai "töissä" ja tämä kerta enempi "töissä". Ehdin hyvin notkua airiskehän laidalla koko arvostelun ajan ja auttaa vähän Katsua koirien esittämisessä ja kampaamisessa. Kannustin tietysti kovasti myös Sälliä ja Arskaa, jotka kannustuksestani huolimatta saivat molemmat EH:n. Kahvin ja ruuan lomassa ehdin myös liimailla laattoja pokaaleihin, noutaa tuloslappuja kehistä ja purkaa palautuvia kehälaatikoita. Eiköhän siinä ollut riittävästi työtä tehtynä ruuan eteen? Illalla sitten vielä nyhräämistä Renan turkin kanssa. Eka kerta, kun olen koiran ohennussaksilla näyttelyyn viimeistellyt!
Päivän kohokohta osui illalle, kun avasin läppärin ja huomasin, että Rock on käynyt kuvissa ja lausunnot on päivitetty KoiraNettiin: A/A ja 0/0. ROCK-ROCK-ROCK!
Sunnuntai valkeni kylmänä ja kosteana. Jätin Renan vielä kotiin, kun lähdin yhdeksän jälkeen taas Tuomarinkartanon suuntaan. Kehän reunalla teltta pystyyn ja eväät esille ja sitten muiden koiria ihailemaan. Otin kuvia milloin ehdin ja muistin. Seurustelu siinä kärsi, mutta toisaalta oli hyvä "syy" tepastella lämpimikseen edestakaisin. Varsinaisista jännitettävistä kehään pääsi ensimmäisenä Sälli. Tuomari Mavis Lodge oli jakanut ERIä tosi nihkeästi, joten toiveet eivät olleet korkealla kenenkään "oman" koiran kohdalla. Sälli olikin sitten ensimmäinen, jolla oli "kunnia" saada sininen nauha, mutta ei jäänyt viimeiseksi. Sällillä ei ollut "show temperamenttia". Tummia kajaleita inhoavalle "päätuomarille" ei Sällin ilmekään ollut mieluisa.
PU-luokan alkaessa lähdin autoon lämmittelemään, eli ajoin kotiin hakemaan Renan. Ruokatuntia oli vähän lyhennetty, joten ehdin takaisin juuri, kun junnunartut astelivat kehään. Valitettavasti en ehtinyt narttuja paljon katselemaan tai kuvaamaan. Erja esitti Mei lìn nuortenluokassa ja nauhan väri vaihteeksi punainen; tummat kajalit pilasivat koiran ilmeen. Nuorissa ainoastaan Milli sai ERIn ja Mei lìkin sai viikonloppuna lanseeratun "paras luuseri" -arvon sijoittumalla luokassaan Millin jälkeen toiseksi.
Narttujen valioluokassa oli kahdeksan koiraa, joista vain kolme sai ERIn eikä Rena ollut yksi niistä. Luokan neljänneksi sijoittuvaa koiraa pohtiessaan tuomari tuli Renan luo, katseli sitä edestä ja takaa, tarttui sitten vielä Renan partaan ja käänteli sen päätä puolelta toiselle. Katsoi sitten minuun ja sanoi: " I love her. But she has light eyes!" Mitäpä siinä muuta kuin hymyilemään, että niinpä on. Olin jo varma, että tuomari lähtee etsimään nelostansa vielä muualta jonosta, mutta hän viittoi kuitenkin Renan neljänneksi. Eli toinenkin lakiluuseri . Tästä näyttelystä muistellaan sitten vaan luokkasijoituksia, eikä niitä laatuarvosteluja .
Kehän jälkeen annoin sitten itselleni kertoa, että tuomari inhoaa sekä tummia silmänympäryksiä, että vaaleita silmiä - niistä raskaista kalloista puhumattakaan Nooh, aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta.
Menestyksestä tai sen puutteesta huolimatta päivä oli oikein mukava. Ei sitä pilannut edes kylmä ja kostea keli. Erkkarissa on aina ihan oma tunnelmansa. Tietysti siellä on paljon tuttuja, joita ei välttämättä ole muualla aikoihin tavannut, mutta ehkäpä ihmisten mielialakin on hieman toisenlainen kuin tavallisissa näyttelyissä. Osanotto on tärkeämpää kuin voitto ja menestyminen kiva ylläri. Tuomari oli kyllä varsinainen rautarouva. 81-vuotias jaksoi aivan skarppina arvostella koko pitkän kolean päivän. Näyttelypäivällisellä hän jaksoi vielä ihmetellä sitä, miten hyvällä hengellä kaikki ottivat hänen tuomionsa vastaan. Koirien taso oli hänen mielstään mahdollisesti jopa parempi kuin Englannissa - vaikkei sitä ERIen määrästä heti huomannutkaan...
Olin pitänyt Renan tiukasti hihnasta koko ajan keskiviikosta sunnuntaihin. Ajattelin, että saa olla näyttelyssä ainakin puhdas, jos muuten viimeistelyssä tasoitusta antoikin. Muutaman kerran Rena jo horjui jonkun ihanan linnunpaskakasan äärellä, mutta komensin aina terävästi pysymään jaloillaan ja jatkamaan matkaa. Maanantai-aamuna koitti sitten vapaus ja Rena hyödynsi sitä välittömästi heittäytymällä sammalmättäälle kierimään. Mätäs oli kuitenkin puupinon takana ja pidin mahdollisena, että sellaisessa paikassa voisi olla jonkun muunkin kun rusakon jätöksiä ja huusin Renan pois. Mitään ylimääräistä ei kuitenkaan ollut tarttunut mukaan. Keskellä peltoa annoin sen sitten viimeinkin kieriä oikein sydämensä kyllyydestä - siellä tuskin kukaan pyllistelee housut kintussa. Pellolta tuli läpimärkä onnellinen koira. Kotona leijui Renan kuivauksen jälkeen taas kotoinen mudan tuoksu .
Sälli - Glegdale Setting Me Up
Mei lì ja kauniit kajalit
Monta akkaa yhden Renan kimpussa
On se niin nätti! - saksittunakin...
Renan kuvat on ottanut Erja.
Kommentit