Sunnuntaina sain hienon mahdollisuuden osallistia Jessica Svanljungin koulutukseen Ninan luona. Viisi tuntia aikaa pähkäillä kuuden koiran toko-ongelmia ja imeä oppia - päivä oli ihan super.

Ensiksi tehtiin kaikkien koirien kanssa paikallaolot. Istumista olen harjoitellut vähän ja ilmeisesti tuli taas ahnehdittua, kun Rena ehti kertaalleen valahtaa makuulle. Yleinen ohje paikallaistumisen harjoittelussa oli, että pitäisi ehtiä käskyttää uudestaan istumaan, ennen kuin koira ehtii maahan. Jos kuitenkin ehtii, mennään luo ja nostetaan rauhallisesti poskivilloista istumaan. Koiralle on helposti jo pelkkä ohjaajan paluu palkinto. Paikallamakuussa ei ollut ongelmaa. En ole varma, miten pitkä oli piilossaolo aika, mutta veikkaan neljää minuuttia.

Sade kiusasi meitä paikallaolojen ajan, mutta taukosi sitten loppupäiväksi. Ensimmäisellä kierroksella työstettiin Renan seuraamista. Minun täytyy itse saada selvä mielikuva siitä, mikä on haluamani paikka ja sitten kehua ja palkata siitä. Paikkaa voin hakea muistuttamalla siitä ensin namikäden kanssa ja tehdä sitten ilman ja palkata oikeasta paikasta. Voin myös käyttää lyhyttä hihnaa, jolla pääsen estämään Renan loittonemisen. Tässäkin tietysti kehu ja palkka, kun pitää itse paikkansa ilman hihnalla ohjaamista.

Yksi hassu juttu seuraamisessa kävi. Näytin aluksi pätkän seuraamistamme ohjatusti ja kun Jessica sanoi "täyskäännös mars", olin hetken ihan pihalla siitä, mihin suuntaan pitäisi kääntyä ja päädyin yllättäen tekemään täyskäännöksen vasemmalla. Se mikä oli hassua, oli se, että Rena teki täydellisen saksalaisen käännöksen, vaikka en ole sen kanssa tehnyt koskaan saksalaista käännöstä - korkeintaan agilityradalla. Pitää varmaan vaihtaa tekniikka täyskäännöksissa vasemalle.

Toisella kierroksella sitten se nouto. Kertasin vähän Renan noutamisen historiaa ja jouduin toki itsekin analysoimaan, missä mättää. Siinä sitten erilaisia variaatioita kokeillessa minullekin kirkastui se toisiasia, että se, missä pahiten mättää, on kapulan nostaminen maasta. "En näe", En voi", Ei PYSTY" tuntuu Renan selitykset olevan. Paikallaan olevan kapulan nostaminen tuntuu olevan välillä kuolemaakin pahempi kohtalo. Siinä sitten koulutusajatusten lisäksi pohdittiin myös narttujen ketkuilua yleensä...  Jessica ehdotti, että ottaisin ruokailun oheisohjelmaksi kapulannoston: ei kapulaa, ei ruokaa. - HYVÄ idea!

Minä olen nähnyt , että kapulan nostaminen on se, mikä tökkii. Minä olen todennut, että noutoon pitäisi saada yhdistettyä "hyvä vire ja hyvä pore". Minä käytän ruokailua perusasioiden opettamiseen ja suosittelen sitä aina muillekin. Tarvittiin kuitenkin joku muu avuksi, että osaan laskea 1 + 1 + 1! Tähän kouluttajia juuri tarvitaan. Aina ei yksin näe metsää puilta - tai sitten puita siellä metsässä . Tästä meille muodostui koulutussuunnitelma tuleviksi viikoiksi, mutta siitä tarkemmin myöhemmin erillisessä postauksessa.

Kahden kierroksen jälkeen meille jäi aikaa vielä kymmenisen minuuttia per koira ja Renan kanssa esittelin seisomiseen jäämisessä tulevat sivuaskeleet. Back to basics tietysti tässäkin: palataan opettamaan koiralle oikea pysähtymistekniikka peruuttamalla itse edessä. Tehdään samoin muitakin asentoja ja opetellaan samalla käskyjen erottelua.

Kiitos Nina järjestelyistä ja siitä, että sain mahdollisuuden osallistua! Oli todella antoisa ja opettavainen päivä myös muiden harjoitusten seuraaminen oli tosi opettavaista. On taas ihan uusi into jatkaa treenaamista.