Olin ilmoittanut Renan terrieritokoon helatorstaiksi, kun ajattelin, että siitä saan motivaatiota treenaukseen ja uskoin vielä, että noutokin ehditään saamaan kasaan. Takapakki noudossa laski hieman motivaatiota ja kun aikakin kului kaikkeen muuhun kuin treenaamiseen - esim. sairastamiseen ja näyttelytouhuun - niin huomasin päässeeni tähän viikkoon ilman, että nouto olisi valmiina tai edes viimeistelytreeniä tehtynä.

Maanantaina päätin, että kertaan ennen koetta kaikkia AVOn liikkeitä osissa ja niin, että aina onnistuu. Illalla tein urheilukentällä Renana kanssa seuraamista, jääviä pysäytykseen asti, jäävien taaksesiirtymistä, luoksetulon pysäytysmerkkiä ainoastaan niin, että heitin Renalle pallon, jotta sain sen kauemmaksi ja sitten toisen pallon yläkautta, kun se tuli kohti. Luoksetulon loppuosan seisomisesta sivulle otin erikseen. Päälle vielä pari vauhtinoutoa ja kaukojen asennonvaihdot lyhyellä matkalla. Tarkoitus oli, että kotiovella otan hypyn vain kertaalleen, jotta saan palkattua hypylle irtoamisen, mutta Rena ei istunutkaan ensimmäisellä yrittämällä, joten sitten treenasimme hyppyä vähän pitempäänkin.

Tiistaina ajoin Järvenpäähän BH-kurssille (joka on tietysti samaan aikaan agilitytreenien kanssa ), missä päivän aiheena oli seuraaminen ja paikallaolo. Rena teki pitkän paikallaolon häiriön alla niin, että olin selin siihen toisella puolella harjoitusaluetta n. 6 minuuttia, sen jälkeen kävin palkkaamassa välillä ja aika venyi kaiken kaikkiaan 10 minuuttiin. Rena oli tosi hyvässä vireessä heti, kun autosta pääsi, joten seuraaminen oli ihan mallikasta. Sain kuitenkin demonstroitua ongelmaamme Virvelle, kun otin hihnan irti ja tehtiin pätkä ilman hihnan pitelemistä. Virve ehdotti, että pitäisin vasenta kättäni takana, jottei se häiritsisi Renan kontaktin pitoa, se kun haluaa nähdä naamani. Tämä tuntuikin toimivan ja asento pysyi tiiviimpänä. Kun vielä samaan aikaan ohi kulki ratsukko, siitä tuli sen verran painetta, että viimeinen seuraamispätkä oli jopa erinomainen. Ehdin odotellessa treenata myös kaukoja, taaksesiirtymisiä ja kontaktia.

Renan hyvästä vireestä johtuen onnistuin saamaan päähäni taas mielikuvan hyvästä kilpailusuorituksesta, joka oli ehkä ollut vähän hakusessa. Noudon odotusarvo oli kuitenkin nolla, ja se viimeistelykin tekemättä, joten päätin lähteä kokeeseen sillä mielialalla, että tarkastetaan koulutustaso ja iloitaan jokaisesta onnistuneesta suorituksesta. Niinpä jätin keskiviikon palautumispäiväksi sen sijaan, että olisin stressannut viime hetken hinkkauksia. Pientä olohuonetreeniä kapulalla tehtiin kyllä sekä tiistaina että keskiviikkona.

Tostai-aamuna ehdin jopa hetken jännittämään lähtöä odotellessa, mutta jätin jännityksen sitten kotiin, kun viimein lähdimme. Hyppyeste oli tyrkyllä ulko-oven vieressä, joten oli ihan pakko ottaa yksi hyppy ja vahvistaa irtoamista. Renapa kiepsahtikin istumaan hypyn sivuun, joten jouduin tekemään sitten korjaussarjaa heittämällä palkaa esteen toisen reunan suuntaan.

Lauttasaaressa oli harmaata, kylmää ja tuulista. Onneksi autoon pääsi välillä lämmittelemään. Koe oli aikataulusta myöhässä, joten meillä oli hyvää aikaa haistella merituulta. Päädyin jutustelemaan BH-kurssilla tiistaina tapaamani naisen kanssa ja ennen pitkää meille selvisi, että olemme käyneet 7 vuotta samaan aikaan koulua Lauritsalassa, hän minua vuotta ylemmällä luokalla - pieni maailma.

Kokeen kaikki koirat olivat terrierejä . Ilmeisesti sitä silmällä pitäen tuomari oli tehnyt poikkeamaa liikejärjestykseen myös ALOssa ja AVOssa. Onneksi olin lukenut säännöt edellisenä iltana ja pannut merkille, että se todellakin on mahdollista, niin ei tullut ihan yllätyksenä. Kaikissa luokissa oli paikallaolo viimeisenä ja AVOssa ja ALOssa tehtiin myös muut liikkeet kahdessa osassa.

Kehään pääsimme parin tunnin odottelun jälkeen. En ollut viritellyt Renaa mitenkään kummemmin, herättelin vain muutamaan otteeseen tekemään jotain ja totesin sen olevan ihan ok mielentilassa - ei missään supervireessä, mutta ei ihan huonossakaan. Suoritukseen pystyi todellakin menemään siinä mielentilassa, että saavutetut pisteet on jees ja menetetyt on menetettyjä. Kokeen jälkeen tuli oivalluksia, mitä milloinkin tapahtui ja miksi, mutta selitykset tulevat perässä:

Seuraamisessa Renan nenä nousi melko pian ja paikka lähti aukeamaan. Varsinkin täyskäännöksessä haahuilu oli selvää vaikka se ilmeisesti näyttikin koko ajan siltä, että pitää kontaktin. Pysähdyksessä Rena jäi seisomaan ja kun sihahdin "istu" se havahtui hetkeksi - ja meni maahan. Tuomari teetätti meillä muutaman metrin päästä uuden pysähtymisen ja se oli nopea ja perusasento hieno, samoin kuin päättävä perusasento. Kaavio oli tosi lyhyt. Tuomarin mukaan minä(kään) en kulkenut suoraan: 7.

Maahanmenon seuraamisosuudessa oli tavanomaista väljyyttä, mutta itse liike nopea ja suora. Ylös nousi kuitenkin vasta toisella käskyllä: 8.

Luoksetulossa vauhdikas alkupätkä, nopea pysähdys käsimerkkillä, loppupätkä loikkien (ja uutta pysäytysmerkkiä ennakoiden) suoraan ja tiiviiseen perusasentoon. Vaikka tuomaria loikat naurattivatkin, niin saatiin siitä kuitenkin yhden pisteen vähennys: 9.

Seisomisessa seuraamisosuus taas tavanomainen. Pysähtyminen nopea, mutta ne kaksi steppausta sivulle veivät asennon vinoksi. Kesti hyvin taakse ja takaisin sivulle siirtymisen. Perusasento jäi vinoksi, koska seisoi vinossa: 9.

Sitten olikin taas tauon paikka. AVOssa oli vain viisi koiraa, joten onneksi odottelu ei venynyt hirveän pitkäksi vaan päästiin taas melko pian noutokapulan kanssa kehään...

Noudossa odotin nollaa ja nollan sain. Rena varasti liikkuvan kapulan perään. Annoin sille "tuo"-käskyn vasta lähellä kapulaa ja kun se oli ottanut kapulan suuhunsa, lähdin peruuttamaan takaisin päin ja kannustin Renaa pitämään vauhdin yllä. Kehuin vuolaasti kapulan pidosta perusasennossa. Koulutusvaiheeseen nähden tämä oli paras mahdollinen suoritusvaihtoehto, agilityslangilla "hyvä hylly": 0

Kun piti aloittaa kauko-ohjaus, paikalla pyörähti kimalainen ja menetin kontaktin Renaan. Se katseli poispäin tarkkaili ilmaa ja haisteli. Yritin saada Renaa havahtumaan transsistaan mutta turhaan. Tuomari ja kehäsihteeri harmittelivat "ampparin" aiheuttamaa voimakasta reaktiota, mutta lopulta laitoin Renan istumaan kädellä asetellen ja sanoin "valmis" vaikka tiesin tasan tarkkaan, että olemme "valmiista" kaukana. Rena ei tuntunut kuulevan yhtäkään kolmesta "maahan"-käskystä, joten vielä on kokeilematta, nouseeko se kokeessa istumaan ensimmäisellä käskyllä: 0

Siirtyessämme hyppypaikalle, yritin saada Renaa "messiin" mutta sen ajatukset ja nenä olivat jossain tuulessa takavasemmalla. Ryhdyin kuitenkin suoritukseen ja toisen "hyppy"-käskyn kohdalla huomasin, että sentraalisantra heräsi, vaikkei puhelu vielä yhdistynytkään. Annoin kolmannen käskyn ja Rena teki erinomaisen hypyn, istui käskystä, hyppäsi käskystä takaisin ja päätyi hienoon perusasentoon. Tuomari oli niin pahoillaan häiriköineen hyönteisen Renalle aiheuttamasta järkytyksestä, että säälistä jätti yhden käskyn pois laskuista ja saatiin 8.

Kun pienen tauon jälkeen menimme paikallaoloon, Rena oli vielä aavistuksen muissa maailmoissa ja tarvitsi kaksi "maahan" -käskyä. Muuten liike meni erinomaisesti "vaikka kimalainenkin kävi lähellä": 8.

Kokonaisvaikutukseksi saatiin 8, kun Rena sitten kuitenkin suurista vastoinkäymisistä huolimatta pystyi jatkamaan tehtävän suoritusta. Lopputulos 123 pistettä ja AVO3. Tultiin neljänsiksi ja saatiin kaunis vihreä ruusuke  - terrieritokon etuja.

Asenne millä lähdin kisaan oli ilmeisesti oikea, sillä en hermostunut, en turhautunut, en harmistunut. Olin iloinen siitä, että molemmat jäävät onnistuivat ja ihmettelin, mikä Renalle oikeastaan tuli, koska kentän ulkopuolella se oli taas ihan messissä ja oli kiinnostunut kimalaisista vain metsästysmielessä. Sitten joku oman koiransa liiallista nenänkäyttöä harmittellut tiesi kertoa, että kentällä oli vielä edellisenä iltana ollut sirkus ja sirkuseläimiä! Rena on tosi hajuherkkä koira ja tietyt vahvat hajut saavat kyllä sen mielenrauhan järkkymään. Tuuli mereltä päin ja olimme odotusajan meren puolella kenttää, joten hajut kiusasivat vain kentällä ja ne selittävät kyllä haahuilun seuraamisessa ja hajamielisyyden muissakin liikkeissä. Kimalaisen aiheuttama häiriö oli sitten vain se viimeinen oljenkorsi kamelin selkään.

Ulkopuolisia häiriöitä on mahdoton hallita, joten varmasti niiden vuoksi menee kokeita "piloille" tulevaisuudessakin, kun Renan toimintakyky ei riitä viemään häiriöiden ylitse, mutta sen kanssa on vain elettävä. Sinänsä olen tyytyväinen siihen, että Rena tekee sen mitä osaa silloin, kun kykenee ja matalanakin se vire kestää tasaisena loppuun asti. Into kokeisiin itse asiassa vain kasvoi, mutta pitää varmaan ensin opettaa se nouto valmiiksi asti, ennen kuin lähtemme uudestaan yrittämään . Kun Renan vire vielä joskus (toivottavasti ) osuu kohdalleen myös kokeessa, se tekee hienoa jälkeä (toivoo hän! ). Tällä viikolla olen saanut niin paljon ideoita siitä, mitä pitää vielä treenata ja miten, että täytyy varmaan kirjoittaa muistilista ennen kuin puolet ideoista karkaa.

Lauttasaaressa ei vielä iltapäivälläkään tarvinnut ottaa takkia pois, mutta kotona Vantaalla kyllä piti. Koska olin Lauttasaaressa palellut, en ollut uskoa, että Askistossa on niin KUUMA. Viikonloppuna aloitetaan agilitykausi - mitä ilmeisemmin helteessä! Jos kerran näyttelyssä käydään paskaläjän kautta ja tokokokeissa ilman valmiita liikkeitä, niin eihän meidän agilityäkään tarvitse harjoitella ennen kisoja, eihän?  Tulostaso tullee olemaan tässäkin lajissa samaa luokka kuin edellä mainituissa...