Jos agilitytreeneistä yrittäisi pitää kirjaa. Onneksi (?) kahteen viikkon ei tällä erää paljon treeniä mahdu, niin saan ehkä ne pari kertaa kaivettua muistin sopukoista...

SM-lauantaina en ollut katsomassa ässämiä vaan hallilla Renan kanssa. Tooosi vanhan koulutusvideon innoittamana kokeilin Renalla neliapilaa: Aidat viiden metrin välein ja ohjataan keskeltä. Heitetään koira toisella kädellä yli, otetaan vastaan samalla ja heitetään toisen aidan yli, vaihdetaan valssillä kättä ja heitetään ekan aidan yli, samalla kädellä vastaan ja uudestaan toisen aidan yli, eli koiraa tekee "neliapilan". No problem. Sama takaa kiertämällä, no problem. Ohjaaja on selvästi kehittynyt kymmenessä vuodessa!

Puunkiertoharjoitukse ovat ilmeisesti auttaneet Renaa ymmärtämään takaakierron ohjauksenkin, sillä se sujui erinomaisesti. Kaikki sujui itseasiassa erinomaisesti, Rena oli taitava. Teimme myös kontakti- ja keppitreenejä sekä irtoamisharjoituksia namirasia etupalkkana. Käytin etupalkkaa myös kepeillä  Ja onnistuin lähestulkoon leikkaamaan kepeillä.

SM-sunnuntai meni sitten SM-katsomossa Decoa ja Teemua (ja vähän muitakin) kannustaessa, mutta siis maxeihin keskityttiin.

Juhannusviikolla tiistaitreeneissä harjoiteltiin sylkkäriä. Piti ensin muistuttaa Renalle lelupalkalla, mikä on homman nimi mutta parin toiston jälkeen sujui mainiosti.  Toinen muistelun aihe oli vierekkäiset A ja putken suu. Ekalla kerralla Rena meni minne mieli teki (=A), mutta kun otin lelun käteen haltuunoton varmistamiseksi, löytyi se putkikin. Sen jälkeen kuunteli tosi tarkkaan, kummalle esteelle haluan sen menevän. Vasta kaveria katsellessa muistin sen olennaisimman ohjausavun: rintamasuunnan.

Tämän viikon tiistaitreenit jäivät väliin, kun sain Renalle peruutuspaikan osteopaatille. Parin päivän hihnalenkkeilyn jälkeen kun päästin irti, niin tuntui siltä, että draivi takaliikkeisiin oli löytynyt, mutta korvat hävinneet... Mielenkiintoista nähdä, miten käy tänään radalla.