Lähtöasetelmat tämän vuoden rotumestaruuskisoihin olivat aika vaisut. Snautserit olivat päättäneet järjestää kaksi virallista kisaa yhden virallisen + kaikille säkäluokille yhteisen mestaruusradan sijaan. Kun sitten aikataulut tulivat, kävi ilmi, että mukaan oli ilmoittautunut vain kuusi airista, joista kolme ykkösluokassa, kaksi kakkosluokassa ja yksi kolmosluokassa. Luokkajärjestys oli agi1 - hyppy1 - hyppy3 - agi3 - agi2 - hyppy2, joten saattoi jo etukäteen kuvitella, että siinä vaiheessa, kun kakkosluokan hyppyrata olisi ohitse ja tulokset selvillä, paikalla olisivat vain kakkosluokan koirakot, eli minä ja Katsu...

Niin paljon minustakaan ei urheiluhenkeä löytynyt, että olisin lähtenyt aamusta katsomaan ykkösluokkien kisaa. Kakkosten ilmoittautumisaika oli merkitty alkamaan viideksi, joten siinä oli ihan koko päivä aikaa keksiä jotain tekemistä kotonakin. Väliaikatietoja sain matkan varrelta sen verran, että Erika ja Keltsi olivat tehneet kaksi HYLkyä, Aida ja Katsu yhden vitosradan ja yhden HYLyn ja Petra ja Hippa kaksi tulosta, 5 + 20.

Saavuin Hyvinkäälle, kun mini3:n hyppyrata oli alkamassa. Lohjalla oli samaan aikaan kolmet 1&2-luokan kisat, joten Hyvinkään ykkös- ja kakkosluokat olivat pienet, mutta kolmosluokat ihan "normalit". Eli olin ajoissa paikalla. Nipsu oli tehnyt nollan hyppyradalla. Agilityradalla paukkuivat kontaktit ja Nipsun yhteistulokseksi tuli 15. Minulla ja Renalla oli siinä vaiheessa siis edes teoreettiset mahdollisuudet rotumestaruuten. Jos Nipsu olisi tehnyt kaksi nollarataa, olisimme kilpailleet vain sijoista 2 ja 3, koska Rena tuskin olisi tänäkään viikonloppuna selvinnyt Annen ihanneaikaan agilityradalla.

Agilityrata oli sikäli haastava, että siinä oli monta kohtaa, jossa piti muistaa olla tarkkana ja muutama sellainen mutka, jonka tiesin hidastavan Renaa. Riski oli radalla ensin. Virheitä se ei kerännyt kuin yhden rimanpudotuksen verran, mutta aikaahan Riski-pojalta kului radan suoritukseen .

Rena tuntui aivan mukavalta käteen lämppäreillä ja hyvällä mielellä lähdimme viimeisenä radalle. Heti kolmannella esteelä oli takaakierto, jonka jälkeen matka jatkui eteenpäin yhden esteen verran. Hoidin takaakierron pakkovalssilla, jonka jälkeen seuraavat kaksi estettä menivät valssaamalla. Keinun jälkeen pituus, jonka jälkeen hyppy oikealle ja siitä vasemmalle keppeihin. Olin vähän ajatellut kääntää Renan pituuden jälkeen valssilla, mutta niin hidas ei Rena sentään ole... Niinpä tuli tehtyä hypylle takaleikkaus mutta siitäkin Rena kääntyi kohtuullisesti takaisinpäin kepeille. Jos ei se kohta ihan täydellinen ollutkaan, niin olosuhteisiin nähden kyllä erinomainen! Keppien jälkeen aidan ja putkensuun välistä u-putkeen, sieltä kahden hypyn ulkokulmaan ja aalle. Kelvollinen kontakti. Aalta rengas, 180-asteen käännös ja hyppy ja putkeen aan alle... Paitsi että aallehan se meni . Sekunnin murto-osan toivuin järkytyksestä ja jatkoin sitten alasmenokontaktille. "Alas!"  - ja Rena oikeasti pysähtyi! Kehuin sitä sydämeni pohjasta ja jatkoimme radan loppuun: hyppy, puomi - jälleen erinoaminen 2on2off pysähdyksella ja vakuuttavat kehut. Sitten vielä loppuväärä, jossa tein puolenvaihdon leikkauksella valssaamisen sijaan, kun ei enää tarvinnut varmistella.

Se oli niin hieno rata! Olin ihan fiiliksissä heti radan jälkeen, kun Rena oli niin taitava ja itsekin selviydyin aika hienosti - sitä yhtä estettä lukuunottamatta. Aika noloksi tunsin itseni, kun ei rataantutustumisessa ollut käynyt pienessä mielessäkään, että jos aa ja putken suu ovat vierekkäin, niin pitää varmistaa, että koira menee oikealle esteelle eikä vaan huiskaista sinne päin ja luottaa siihen, että koira lukee ajatuksia . Lähestulkoon yhtä käsittämätön blackout, kuin se viimevuotinen keppien aloitus väärältä puolelta! Voi ziisus! Hetkittäin harmitti, lopun aikaa oli päällimmäisenä muilta osin onnistuneen radan tuottama hyvä olo.

Hyppärillä ei sitten ollut meille mitään muuta annettavaa kuin palkinnot, mutta kannattaahan niitä aina yrittää saada. Katsu uurasti Riskille toisenkin tuloksen (vitonen kiellosta ja lähes saman verran yliaikaa kuin ensimmäiseltä radalta- tasaista työtä!), joten Riski-römpötti tuli kuin tulikin RM-kolmoseksi. Me teimme Renan kansas taas mielestäni ihan hyvän radan, mitä nyt Rena varasti lähdössä... Se varasti ensimmäiselläkin radalla, mutta silloin palautin sen, nyt lähdin mukaan . Mutta itse rata siis tuntui ihan hyvältä. Ihanneajan ylitystä tuli kuitenkin 42 sadasosaa, joten nollamerkintää ei tullut taaskaan ja sijoituskin oli jälleen neljäs. Onnea kuitenkin rotumestari-Nipsulle, RM2 Hipalle ja RM3 Riskille!   Palkinnot on aina ansaittuja!

Minulla ei ole mitään käsitystä siitä, miten partasuiden joukkuekisassa kävi eikä edes siitä, millä säännöillä se käytiin... Nenonen oli luvannut toimittaa Nipsun mahdollisen palkinnon perille ja Hipan ja Riskin palkinnot ojensin koruttomasti Katsulle, jolla oli jo kiire kotiin. Ei siis mitään suurta urheilujuhlan tuntua ilta-kahdeksan jälkeen Hyvinkäällä .

Sunnuntai-iltana ja vielä maanantainakin rippui ihan ravitsemus- ja vireystilasta, muistelinko hymy huulilla Renan ratoja ja kontakteja, vai harmittelinko sivu suun mennyttä rotumestaruutta. Sittemmin päällimmäiseksi jäi kuitenkin hyvä mieli Renan suorituksista. Oma hölmöily puolestaan on haastanut mietiskelemään agilityohjauksen vaikeutta ja ihanuutta ja harrastuksen merkitystä. Olen nyt tullut siihen johtopäätökseen, että agility on täydellinen laji tällaiselle keski-ikäiselle täti-ihmiselle pitämään fyysisen ja psyykkisen rappeutumisen edes hieman loitommalla. Ensiksikin on itsestäänselvät liikkumisen ja oppimisen aspektit, mutta kisoissa näkökulma laajenee liikkumiseen, tasapainoon, koordinaatioon, havainnointiin, nopeaan päätöksentekoon, luovaan suunnitteluun, keskittymiseen, muistamiseen ja ihan yleiseen fysiikan ja psyykkeen hallintaan. Vajaa minuutti keskittynyttä toimintaa ilman tuumaustaukoja. Nykyisin tuntuu erityisen haastavalta ottaa radalla kaikki huomiota tarvitsevat asiat huomioon ja jaksaa keskittyä sen koko minuutin ajan . Ja aina voi tietysti juosta veilä kovempaa tai ketterämmin ja oppia lisää.

Extrabonus: tämän kaiken saa tehdä yhdessä koiran kanssa!