Suunnistin leirille lauantaina 24.7. Rauman kisojen jälkeen. Ajoitus oli sikäli erinomainen, että pääsin miltei suoraan iltapalapöytään, mikä tuntui erityisen hienolta siksi, että syöminen oli päivän mittaan jäänyt aika vähiin. Ruuan jälkeen olisikin sitten ollut päivälepo paikallaan, mutta oli kiirehdittävä teltan pystytykseen ennen saunavuoroa. Teltan sain pystyyn Riitan ja Ritvan avustuksella ja tuli se Renakin huollettua ennen saunaa ja niin vaan lähti leirielämä taas rullaamaan.

Kun en tehnyt treeneistä enkä muustakaan muistiinpanoja, niin muistelempa vain yleisesti: Ruoka oli hyvää - tai pikemminkin erinomaista - ja sitä oli riittävästi! Ensimmäisenä yönä satoi paljon, toisena ei lainkaan, kolmantena vähän. Ilma oli enimmäkseen miellyttävä, mutta välillä tuli hiki . Parissa suhteessa leiri oli merkillinen: en grillannut mitään enkä nostanut omaa koiraa kertaakaan trimmauspöydälle. Jotta en ihan olisi trimmauksesta vieraantunut, siistin Salsaa vähän. Salsa, Maija ja Maria siis kävivät leirillä koulutuksissa. Bertankin piti tulla, mutta se oli loukannut jalkansa . Toivottavasti nyt on jo kaikki ok.

Agilitykouluttajana oli Essi Saarela. Hän oli jo lauantaina todennut lainassa olleista esteistä kontaktiesteet käyttökelvottomiksi eikä suositellut myöskään 55 sentin välillä olevien vanhojen keppien treenaamista. Esteet olivat samat, joiden kuntoa kauhistelin jo viime vuonna ja niille ei todellakaan oltu tehty mitään kuluneen vuoden aikana. Kontakteilla ei ollut hiekkaa, mutta eipä niillä ollut osin maaliakaan! Treenattiin siis enempi hyppyradoilla.

Juostiin siis treeniratoja sunnuntaina aamu- ja iltapäivällä ja maanantaina ja tiistaina aamupäivällä - maanantaina iltapäivällä oli agilitykilpailu. Treenit olivat hyviä ja hyödyllisiä, vaikken ihan kaikkia yksityiskohtia muistakaan. Essi yritti juoksuttaa minut hengiltä, mutta ei aivan onnistunut . Pakkovalssi ainakin kerrattiin mutta pääasiassa opettelin radanlukutaitoa, asennetta ja rytmitystä. Tosi tärkeitä elementtejä kaikki pyrkimyksessämme edetä vähän vauhdikkaammin. Rena jaksoi hyvin, vaikka taisin jo sunnuntai-iltapäivänä joutua ottamaan lelun käteen, mutta sillä pärjättiinkin hyvin.

Toinen apu jaksamiseen oli Renan uimaharjoitukset. Se meni jo aika pitkälle kepin perässä. Aarne yritti näyttää mallia, mutta Rena ei heti innostunut ihan niin näyttäviin uimahyppyihin . Kerran kahlasin itse sen mukaan matalammalla rannalla ja vein sen kannattelemalla uintisyvyyteen pariin otteeseen. Vesi oli sameaa ja matalaa, joten oli vähän vaikea kontrolloida, milloin Rena ui. Kun sillä tavoitti jalka pohjaan, se pysähtyi niille sijoilleen ja katsoi minua, että "vieläks on pakko". Hassu koira. Tämän harjoituksen jälkeen se kuitenkin meni jatkossa vielä paremmin keppien perään niin, että selkäkin kastui.

Yhden kerran päädyimme matalan rannan ollessa varattu harjoittelemaan vanhan saunan rantaan. Se on vähän jyrkempi ja päädyin sinnekin itse veteen Renaa "opettamaan". Kävi moka ensimmäisellä yrityksellä ja Rena pääsi yrittämään laiturille ponnistamista, kun siltä alkoi häipyä maa jalkojen alta. Laituri oli vaan sen verran korkealla, että reunalla räpiköimiseksihän se yritys jäi. Otin Renan siitä kiinni ja kuljetin vähän syvemmälle, jotta se joutui uimaan. Sitten vielä idioottina toistin saman kuvion ja Rena pääsi toisen kerran yrittämään laiturille ponnistamista (ja reunalla räpiköimistä). Kun siitä sitten kaappasin sen kainaloon uittaakseni, se oli jo saanut tarpeekseen ja ruopi reiteni naarmuille pyrkiessään takaisin kuivalle maalle. Rantaan päästyään se karkasi "kotia kohti", eikä tullut kutsusta luo, ennen kuin olin monen metrin päässä rantaviivasta kuivalla maalla. Ajattelin jo, että siihen taisi loppua uimahalut, mutta iltapäivällä, lämmön taas noustessa, Rena itse kiskoi uimapaikkaa kohden.

Agilitykilpailun kiertopalkinto tuli takaisin kotiin. Kovin kiihkeää kilpailua siitä ei ollut, koska Rena oli ainoa kilpaileva airis paikalla. Lisäksi tehtiin vähän nolo rata, vaikka ei hylkyä sentään tullut. Unohdin vaihteeksi radan ja aiheutin Renalle pari kieltoa. Kieltoherkkyys saattoi tietysti johtua siitäkin, että takana oli jo 2,5 päivää täyttä agilityä ja sitä lelua ei ollut kädessä. Juoksin sitten vielä saman radan uudestaan lammas-bungee kädessä ja vähän sujuvammin ohjaten, että jäi molemmille parempi mieli.

 

kuva: Eila Uusi-Kouvo

Tiistaina ei iltapäivällä ollut enää agilityä, joten osallistuimme Suskin tottikseen. Se oli myös alkuperäisessä suunnitelmassa, koska uskoin, että Suskilta tulisi varmasti jotain vinkkiä noutoon. Keskityimmekin sitten isku-treeniin, eli kapulan nopeaan ja voimakkaaseen nostamiseen. Harjoituksessa on tarkoituksena, että kapula itsessään ei ole tärkeä, vaan sen tuonnista saatava palkka. Joillakin kun on kuulemma sellaista ongelmaa, että kapula on niin rakas, että sitä ei haluta luovuttaa . Mutta harjoitus sopi meillekin: Kapula maahan johonkin lähelle. Hetsataan ja leikitään lelulla, lelusta irti, "tuo" (innostetaan ja toistetaan tarvittaessa). Kun koira tarttuu ja nostaa, palkkauskäsky (tai hyvä+vapaa) & lelu lentää -> riennetään repimään koiran kanssa kapula jää mihin jää. Lelu irti, "tuo" jne. eli toistetaan tarpeellinen määrä kertoja. Ohjaaja ei koko aikana koske kapulaan, koira hakee sen sieltä, mihin se on edellisellä kerralla pudonnut.

Renalle saatiin näin monta reipasta nostoa, ei epäröintiä eikä pyörittelyä. Se tiputti kapulan joka kerta vasta sitten, kun oli lelulla, mutta leikkiessä siirryttiin vähän kauemmaksi, joten kapulalle lähettäminen tehtiin viimeiseksi jo usean metrin päästä. Suski huomautti, että dominoin leikkiä, minun pitää antaa koiran olla vahva. Viime kesästä olin jo oppinut sen, että pidän otetta sellaisena, että Rena saa - ainakin välillä - kiskottua lelun kädestäni, mutta Suskin mielestä minun pitäisi olla myös "perässävedettävä", jotta Rena tuntisi olevansa todella vahva. HYVÄ sessio! Muita seuratessa tuli paljon lisää hyviä vinkkejä ja ajatuksia. Voi kun olisikin aikaa osallistua aina kaikkiin koulutuksiin...

Tiistaina lähdin iltapalan jälkeen ajelemaan kotia kohtia. Hellelukemat olivat taas huikeat, mutta onneksi aurinko paistoi siinä vaiheessa niin alhaalta, että se ei kuumentanut autoa lisää. Kotona olin puoli yhdeltätoista. Ja aamulla helteessä reippaana töihin...