Raska kotiutui siis perjantaina ja lauantaina alkoi nimi olla jo melko hyvin hallussa. Siitä pääsimme "täällä"-käskyn ja muiden hyödyllisten taitojen opetteluun. Nyt olemme jo opetelleet hihnassa kulkemista, tavanneet erinäköisiä koiria, kulkeneet metsässä ja kaduilla, katselleet lasten jalkapallopeliä ja leikkineet kentällä. Raska on lisäksi opetelleut olemaan yksin kotona ja matkustamaan ja odottamaan nätisti autossa. Paljon on pienellä tytöllä tietysti vielä opittavaa ja koettavaa, mutta hauskaahan sille on maailmaa esitellä.

Rena pääsi lauantaina lyhyesti treenaamaan kontakteja ja keppejä ja vähän irtoamistakin. Ollapa oma kenttä, niin näitä lyhyitä hauskoja treenejä voisi tehdä useinkin...

Tänään tokoiltiin ensimmäisen kerran, kun käytin Renan päivällä yksikseen metsälenkillä. Paluumatkalla pysähdyimme nurmikkopohjalle tekemään seuraamista (se juoksu !), jääviä ja suoraa luoksetuloa. Rena oli jättänyt parhaimman puhtinsa jo metsään, mutta teki vireeseen nähden kohtuullista työtä. Kerran jouduin kaukoissa antamaan toisen käskyn ensimmäiseen istumaan nousuun.

Illalla Jona houkutteli uudelleen treenaamaan. Paikka oli jonkun jalkapallokentän hiekkapohjainen parkkipaikka. Renan kanssa keskityin tempon vaihtoihin seuraamisessa, ja voi, että se juoksu voi olla Renasta mälsää! Ihan pikkaisen meinaa käydä hermon päälle... Mutta mikäpä siinä muu auttaa, kuin yrittää luoda siihenkin oikea mielentila. En vaan käsitä, missä vaiheessa ja miksi se on Renasta muuttunut ikäväksi. Noutoa en ole tehnyt hiekalla aikoihin - kun sitä on yritetty vahvistaa miellyttävällä pohjalla - ja niinhän siinä nytkin kävi, että ehkä kolmannella nostolla kapula oli jo hiekkainen... Nousi se sieltä kuitenkin iskutreenillä.

Raska pääsi jälleen leikkimään ja ihmettelemään maailmaa.

Tytöt...