Sekä loma, että lähestyvä toko-koe kiihdytti meidän treenitahtia parin edellisen viikon aikana niin, että tuli tuplatreenejä useammalle päivälle. Agiltyn ryhmätreeneissä oil rata, jossa sain treenattua pakkovalssia, poispäin kääntöä ja aan kontaktia. Hallilla olen pariin kertaan käynyt treenamassa kontakteja ja keppejä pääasiassa, mutta myös irtoamista ja etenemistä yleensäkin.

Tokotreeneissä alkoi eteen tulla aina uusia ongelmia, mitä lähemmäksi koe tuli. Joukkuetreeneissä Maunulassa, 1,5 viikkoa ennen koetta Rena oli tosi haluton menemään maahan ja lopulta poltin päreeni ja runttasin sen. Sehän auttoi... NOT!  Aika monta vuotta olen opetellut, että tämän eläimen kanssa ei saa hermostua ja että pakotteilla ei pääse mihinkään - enkä vieläkään ole oppinut.  Vaikutti ensin siltä, että saan tehdä seuraavat puoli vuotta töitä, että Rena alkaa tehdä normaaleja maahanmenoja ja istumaannousemisia sivullani. Kuitenkin tunti vierestä katselua, kun muu tekivät hommia ja minä avustin, sai Renan muuttamaan mielensä ja se osoitti taas pystyvänsä toimimaan sivulla. Sivulla istumista ja maahanmenoa kerrattiin kuitenkin tulevina päivinä ihan kiitettävästi.

Yhdet treenit kartanolla sujuivat hyvässä vireessä, mutta sitten seuraavat Marian ja Vickyn seurana Ojangossa menivät taas enemmän ja vähemmän pieleen. Noutoa ei olisi pitänyt yrittää lainkaan sillä alustalla, uudessa paikassa ja uudessa häiriössä ja hyppykin  tökki edelleen.

Seuraavana päivänä tein hallilla agilitytreenien jälkeen seuraamista ja jäävät, kun agitokolassa on nykyisin myös peilit. Jäävät olivat ok. Viime keskiviikkona Sahaajankadulla SATYn koulutuksen jälkeen otin Renalle seuraamista, noutoa ja suoraa luoksetuloa. Suora luoksetulo oli vauhdikas, mutta seuraamisen juoksuosuus käsittämättömän vaikea edelleen. Noutoa otin vain osissa ja nosto-osuus tökki taas pahasti. Mietin, että ennen koetta pitää vielä saada parempi tuntuma noutoon ja muistutella mieleen luoksetulon stoppi. Kävi kuitenkin niin, että treenit jäivät siihen muutamaa nurmikolla maahanmenoa lukuunottamatta. Fiilis oli vähän sellainen, että osaa mitä osaa, ei tässä enää ole mitään tehtävissä. Tehdään mitä osataan, meni miten meni.